Puhelin oli soinut lakkaamatta pataljoonan esikunnassa. Päivystävä varusmies alkoi hermostua ja hänen vastauksensa kävivät yhä äreämmiksi kunnes hänen pinnansa lopulta paloi ja hän vastasi puhelimeen: – ”Saakelin puhelin! ” – ”Mitä?” kuuluu puhelimesta. – ”Että johan nyt on yhtä helvetillistä soittelemista!” sanoi päivystävä varusmies. – ”Tiedättekö te, kenen kanssa te puhutte?” kysyttiin puhelimesta. – ”Mistä pirusta minä sen tietäisin”, päivystäjä sanoi. – ”Täällä puhuu kenraalimajuri Koivisto.” – ”Tietääkö kenraalimajuri, kenen kanssa hän puhuu?” päivystäjä kysyi. – ”En”, vastasi kenraalimajuri. – ”Luojan kiitos”, päivystäjä sanoo ja laittoi puhelimen kiinni
Benjamin sanoi isälleen ”Isä haluatko kuulla vitsin?” Kun isänsä nyökytti, niin sanoi Benjamin ”Miksi naiset ei omista munaa? Niillä ei ole rahaa!” Isä sanoi ”Aika huono vitsi…” Benjamin sanoi ”Isä oot tosi fiksu ja melko rohkea isä. Mut se oli vitsi.” Sanoi Ben. Isä sanoi ”Tuo oli huonompi vitsi!” Benjamin sanoi ”Itse olet kaikista huonoin vitsi!”
Mies karkasi vankilasta, jossa oli lusinut viisitoista vuotta. Hän murtautui taloon ja etsi sieltä rahaa ja aseita, mutta löysi vain avioparin nukkumassa. Vankikarkuri kiskoi miehen vuoteesta ja sitoi hänet tuoliin. Sitten hän sitoi naisen sänkyyn, suuteli häntä kaulaan ja meni vessaan.
Vankikarkurin ollessa vessassa mies sanoi vaimolleen: ”Tuo mies on karannut vankilasta! Hän ei varmaan ole nähnyt naista pitkään aikaan. Huomasin miten hän suuteli sinua kaulaan. Jos hän haluaa seksiä, älä vastustele. Mies on varmasti vaarallinen. Ole reipas kultaseni! Minä rakastan sinua.”
Vaimo vastasi: ”Ei hän suudellut minua kaulaan. Hän kertoi olevansa h*mo ja kysyi onko meillä vaseliinia. Sanoin, että sitä on vessassa. Ole reipas kultaseni! Minäkin rakastan sinua!”
Mies oli elokuvissa. Edessä istui kaksi naista, jotka puhuivat niin äänekkäästi, ettei mies voinut seurata elokuvaa. Hän hermostui ja sanoi: – Anteeksi, mutta en kuule mitään. – Ei ole tarkoituskaan, toinen naisista ärähti, nämä ovat yksityisasioita
Isä opetti Pikku-Kallelle, ettei ollut sopivaa sanoa ”Minua pissattaa”. ”Kun sinua pissattaa, sano vaikka, että sinua laulattaa.” Seuraavana päivänä Pikku-Kalle meni yökylään mumminsa luokse. Hän heräsi yöllä ja sanoi: ”Mummi, minua laulattaa”. ”Nyt on jo liian myöhä lauluun”, Mummi vastasi. ”Mutta kun mua laulattaa ihan hirveästi.” ”No laula sitten, mutta ihan hiljaa mummin korvaan.”