Pikku-Kalle oli saanut joululahjaksi rummut. Hän oli niistä tietysti hyvin ylpeä ja kerskui kavereilleen. – Uskotteko muuten, että nämä ihmerummut pystyvät kertomaan kellonajankin? – No ei varmaan uskota, kaverit totesivat. Kallen ei auttanut muu kuin istahtaa rumpujen taakse, ja pian alkoi jumalaton meteli. Samassa yläkerrasta koputettiin täysillä kattoon, ja römeä miesääni kiljaisi: – Hiljaa! Kello on puoli yksi yöllä!
Tanja istui kyläkaupan rappusilla ja putsaili pudottamastaan tikkukaramellista roskia. Tuli siihen sitten kirkkoherra ja katseltuaan hetken aikaa Tanjan tekemisiä hän kysyi: ”Onkos Tanjan namussa karvoja?” Johon Tanja: ”Ei tietenkään, mähän olen vasta kahdeksan.”
Urheilukalastajan vaimo sanoi jälkeenpäin: – Tein varmaan kaiken väärin. Puhuin liian lujaa, panin madon huonosti koukkuun, vedin liian aikaisin ja sain kaloja enemmän kuin hän.