Pikku-Kalle vitsit

Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan. Pikku-Ville ihaili palloa. Kalle sanoi: saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi. -Sopii. Yksi muna…läts…kaksi munaa…läts… No, iske se kolmas jo! -Empäs, menettäisin palloni.

Matematiikan opettaja kysyi oppilailta mielestään visaisen kysymyksen:
– Miten kolmiosta saa janan?
– Ajetaan karvat pois, huusi Pikku-Kalle takaa

Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.

Pikku-Kalle tuli maitokaupasta kantaen useaa maitotölkkiä sylissään.
Pikku-Kallen isä kysyi: Miten sinä jaksat kantaa noin painavia maitotölkkejä?
Pikku-Kalle vastasi: Nämä ovat KEVYTMAITOA!

Pikku-Kalle oli saanut joululahjaksi rummut. Hän oli niistä tietysti hyvin ylpeä ja kerskui kavereilleen.
– Uskotteko muuten, että nämä ihmerummut pystyvät kertomaan kellonajankin?
– No ei varmaan uskota, kaverit totesivat. Kallen ei auttanut muu kuin istahtaa rumpujen taakse, ja pian alkoi jumalaton meteli. Samassa yläkerrasta koputettiin täysillä kattoon, ja römeä miesääni kiljaisi:
– Hiljaa! Kello on puoli yksi yöllä!

Pikku-Kalle meni nakkikioskille, ja tilasi nakkisämpylän.
Myyjä kysyi, että tuleeko kaikki mausteet.
Pikku-Kalle vastasi: ”Jätetään vähän muillekin.”

Isä opetti Pikku-Kallelle, ettei ollut sopivaa sanoa ”Minua pissattaa”. ”Kun sinua pissattaa, sano vaikka, että sinua laulattaa.” Seuraavana päivänä Pikku-Kalle meni yökylään mumminsa luokse. Hän heräsi yöllä ja sanoi: ”Mummi, minua laulattaa”. ”Nyt on jo liian myöhä lauluun”, Mummi vastasi. ”Mutta kun mua laulattaa ihan hirveästi.” ”No laula sitten, mutta ihan hiljaa mummin korvaan.”

Pikku-Kalle jäi auton alle matkalla kotiin jääkiekkomaaottelusta.
Kuljettaja juoksi hädissään autosta ulos ja kysyi, miten kävi.
Pikku-Kalle vastasi: ”Suomi voitti 4–1.”

Äiti lähetti Pikku-Kallen kauppaan ostamaan persiljaa. Matkalla Pikku-Kalle kuitenkin unohti tuotteen nimen, ja niinpä hän kysyi kaupassa myyjältä: ”Onko teillä pyllyheinää?”

Pikku-Kalle meni metsälle. Palattuaan kotiin hän kertoi,
että Viljami Metsä oli hänen paras kaverinsa.

Koulussa opettaja kysyi Pikku-Kallelta, että montako ilmansuuntaa on olemassa.
Pikku-Kalle vastasi, että niitä on seitsemän.
Opettaja kysyi, että eikö niitä ole kuitenkin kahdeksan.
Pikku-Kalle vastasi, että niitä on enää seitsemän, koska edellisenä iltana TV-uutisissa oltiin kerrottu, että presidentti söi lounaan.

Pikku Kallen opettaja kutsui Kallen isän luokseen vanhempainiltaan.
– Teidän poikanne on luntannut, opettaja sanoi
– Mistä sinä muka sen tiedät, Kallen isä ärähti
– No kun Kallella ja Liisalla oli täysin samat vastaukset
– Se Liisa siinä on luntannut!
– Ei ole mahdollista
– Kuinka niin?
– Kun Liisalla luki että en tiedä niin Kallella luki en minäkään

Koulussa kuvaamataidon tunnilla oppilaille käskettiin piirtää paperille syntymäpäiväjuhlat.
Tunnin päätyttyä Pikku-Kalle oli saanut aikaiseksi paperille yhden pienen pöydän.

– Pikku-Kalle, esittääkö tämä mielestäsi syntymäpäiväjuhlia? Opettaja kysyi.
– Kyllä esittää! Ja sitä paitsi se on jo valmis! Pikku-Kalle ilmoitti.
– Jaahas. No missä syntymäpäiväkakku on? Opettaja ihmetteli.
– Se on jo syöty!
– Entä missä vieraat?
– No leikkimässä tietysti! Pikku-Kalle selitti.
– Mitä ne enää pöydän ääressä tekisivät kun kakku on jo loppu?

Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin suuria, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle.
Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilialle:
– Voisitteko tuoda minulle rasian, niin voisimme viedä ruuantähteet koirallemme?
– Jippii, Kalle hihkaisi.
– Mä saan koiran!

Pikku-Kalle ajoi pyörällä korttelia ympäri ja äiti katseli portailta.
Ensin Pikku-Kalle huusi: ”Katso äiti, minä osaan ajaa vain yhdellä jalalla”.
Toisella kierroksella Pikku-Kalle huusi: ”Katso äiti, minä osaan ajaa yhdellä kädellä!”.
Kolmannella kierroksella Pikku-Kalle huusi: ”Katso äiti, minä osaan ajaa ilman käsiä!”
Seuraavan kerran kun Pikku-Kalle tuli äitinsä kohdalle hän sanoi: ”Katfo äiti, minä ofaan ajaa ilman hampaifa.”