Tukeva rouva oli menossa Stockmannille, kun köyhä ja laiha kerjäläinen ojensi kättään häntä kohti sanoen: – Hyvä rouva, en ole syönyt kolmeen päivään. Rouva katsoi kerjäläistä hämmästellen ja totesi: – Voi, kunpa minullakin olisi teidän tahdonvoimanne!”
Presidentti Urho Kekkonen teki usein maakuntamatkoja. Erään kerran erääseen maalaistaloon oli saatu presidentti vieraaksi. Emäntä oli kattanut kauniisti, pannut parasta mahdollista pöytään. Kekkosen kaataessa maitoa kahviinsa läikähti kannusta pisara maitoa pöytäliinalle. Presidentti ryhtyi kömpelyyttään pahoittelemaan ja emäntä vakuutteli asian mitättömyyttä pöytäliinaa pyyhkiessään. Isännän vuorostaan kaataessa maitokannu lipesi kädestä ja putosi sisältöineen lattialle haljeten moneksi kappaleeksi. ”Toinen tohelo!”, tiuskaisi emäntä selvästi tuskastuneena.
Parin viikon kuluttua presidentin vierailusta saapui taloon paketti. Runsaiden pakkauspapereiden keskeltä löytyi uusi maitokannu sekä kortti tekstillä: ”Siltä ensimmäiseltä tohelolta. Terveisin UKK.”
Mummo ja pappa istuivat aamukahvilla. Pappa luki lehteä. – Se on sitten Virtasen mammakin kupsahtanut. – Älä juksaa, mummo ihmetteli. – Eihän se ollut kun vasta 83 vuotias. Mihin se kuoli? – Ei oo pantu, pappa vastasi. – Apua! Voiko siihenkin kuolla? Mummo hätääntyi. – Se taitaa sitten olla lähtö meikäläiselläkin!