Olipa kerran mies ja nainen. Heillä oli lapsi. Lapsen nimen päättäminen oli todella hankalaa, joten he päättivät mennä kävelylle. He päättivät, että ensimmäinen sana, minkä lapsi sanoisi kävelyllä, olisi hänen nimensä.
Lapsi hyppeli iloisesti, kunnes meni tutkimaan tiessä olevaa monttua. Tutkimisen jälkeen hän näytti sen vanhemmilleen ja sanoi: ”Reikä!”. Nyt hänellä oli nimi.
Parin vuoden kuluttua perhe lähti lomalle. He yöpyivät hotellissa, minkä nimi oli ”Kamelin pylly” Eräänä päivänä Reikä karkasi. Vanhemmat soittivat hätääntyneinä poliisille: Täällä ollaan Kamelin pyllyssä, eikä Reikää löydy mistään!
Kerjäläisryhmä käveli huonokuntoista tietä joka oli erään sillan kohdalla aivan romahduspisteessä ja kerjäläiset alkoivat huutaa apua. Muuan politiikko käveli ohi ja huusi ”Teitä ei tueta! Antaa romahtaa vaan.”
Japanilainen ja lappalainen siemailivat tunturissa ystävyyden maljoja. Sekaisin heiteltiin niin sakea kuin votkaakin. Vaikka molemmat perusluonteeltaan rauhallisia ja kohteliaita ovatkin, jossakin vaiheessa ryypiskelyä miesten välille sukeutui riita, joka riistäytyi käsikähmäksi.
Japanilainen kumautti ensin. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi: – Mikä se oli? – Se oli karatelyönti, se on sieltä meiltä päin, japanilainen kertoi.
Tappelu jatkui ja japanilainen kumautti uudestaan. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi. – Mikä se oli? – Se oli karatepotku, se on sieltä meiltä päin, japanilainen kohteliaasti kertoi.
Kahina jatkui ja lappalaisenkin isku osui. Japsi heräsi kahden päivän päästä teholla ja kysyi: – Mikä se oli? – Hiacen tunkki. Sekin on sieltä teiltä päin, Lapin äijä valisti.