Puhelin oli soinut lakkaamatta pataljoonan esikunnassa. Päivystävä varusmies alkoi hermostua ja hänen vastauksensa kävivät yhä äreämmiksi kunnes hänen pinnansa lopulta paloi ja hän vastasi puhelimeen: – ”Saakelin puhelin! ” – ”Mitä?” kuuluu puhelimesta. – ”Että johan nyt on yhtä helvetillistä soittelemista!” sanoi päivystävä varusmies. – ”Tiedättekö te, kenen kanssa te puhutte?” kysyttiin puhelimesta. – ”Mistä pirusta minä sen tietäisin”, päivystäjä sanoi. – ”Täällä puhuu kenraalimajuri Koivisto.” – ”Tietääkö kenraalimajuri, kenen kanssa hän puhuu?” päivystäjä kysyi. – ”En”, vastasi kenraalimajuri. – ”Luojan kiitos”, päivystäjä sanoo ja laittoi puhelimen kiinni
Kävelin kesäpäivänä kaupungilla enkä voinut olla huomaamatta kahta sporttista treenattua komeaa miestä, jotka kävelivät yhdessä kahdestaan, olivat keskenään hieman samannäköisiä, samantyyppiset hiuksetkin ja kaiken lisäksi heillä oli samanlaiset vaatteet.
Oli pakko käydä kysymässä kummaltakin mieheltä olivatko he h*moja.
He vain laittoivat minulle käsiraudat ja pakottivat maijan kyytiin.