Pikkukalle meni mummonsa kanssa kauppaan. Matkalla Kalle löysi maasta kolikon. Kalle kysyi mummoltaan, saanko pitää tämän kolikon? Et. Mummo vastasi Miksi en? Kalle kysyi. Mihinkään maassa olevaan ei saa koskea. Mummo sanoi. Hetken käveltyään mummo kompastui puunjuureen. Sitten mummo kysyi: Kalle, voisitko auttaa minut ylös? Sitten kalle vastasi: Mihinkään maassa olevaan ei saanut koskea.
Sen jälkeen kun vaimoni kuoli, en voinut katsoakaan muita naisia yli 10 vuoteen. Mutta nyt kun olen päässyt pois vankilasta niin täytyy rehellisesti sanoa että kyllä se oli sen arvoista.
Pariskunta oli menossa teatteriin ja etsi kuumeisesti pysäköintipaikkaa autolleen. Lopulta mies parkkeerasi päättäväisesti erään porttikongin eteen. Ei tähän saa pysäköidä, saat vielä sakot! vaimo sanoi miehelleen. En minä mitään sakkoja saa, mies naureskeli. Miten voit olla niin varma? vaimo kysyi. Nappaan tuulilasinpyyhkijät mukaani! mies vastasi.
Olipa kerran mies ja nainen. Heillä oli lapsi. Lapsen nimen päättäminen oli todella hankalaa, joten he päättivät mennä kävelylle. He päättivät, että ensimmäinen sana, minkä lapsi sanoisi kävelyllä, olisi hänen nimensä.
Lapsi hyppeli iloisesti, kunnes meni tutkimaan tiessä olevaa monttua. Tutkimisen jälkeen hän näytti sen vanhemmilleen ja sanoi: ”Reikä!”. Nyt hänellä oli nimi.
Parin vuoden kuluttua perhe lähti lomalle. He yöpyivät hotellissa, minkä nimi oli ”Kamelin pylly” Eräänä päivänä Reikä karkasi. Vanhemmat soittivat hätääntyneinä poliisille: Täällä ollaan Kamelin pyllyssä, eikä Reikää löydy mistään!