Merkonomi Virtanen odotti vuoroaan ravintolan miestenhuoneessa, kun hän hämmästyksekseen kuuli vessasta laskemista: – Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän.
Kun asianomainen mies poistui tehden tilaa tulokkaalle ei Virtanen malttanut olla kysymättä mitä moinen laskeminen oikein tarkoitti. – No, minä olen sellainen järjestyksen mies, alkoi herra selittää. Kun sanon yksi, avaan vetoketjun. Kun sanon kaksi, otan kalun esiin. Kun sanon kolme, vedän esinahkan taakse. Kun sanon neljä, kusen. Kun sanon viisi, vedän esinahkan takaisin eteen. Kun sanon kuusi, laitan kalun housuihin. Ja kun sanon seitsemän, laitan vetoketjun kiinni.
Merkonomi Virtanen kiitti ja astui koppiin, josta alkoi kuulua: – Yksi, kaksi, kolme, viisi, kolme, viisi, kolme, viisi…
Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen olivat haaksirikkoutuneet saarelle. Heillä ei ollut mitään apuvälinettä, mikä olisi auttanut heidät pois saarelta. Yhtäkkiä heidän eteensä ilmestyi haltija, joka sanoi: ”Saatte kaikki yhden toiveen”.
Norjalainen toivoi, että lentokone tulisi ja veisi hänet pois. Suomalainen toivoi, että helikopteri tulisi hakemaan hänet. Kun norjalainen ja suomalainen olivat poissa, ruotsalaisesta tuntui yksinäiseltää ja hän toivoi, että norjalainen ja suomalainen tulisivat takaisin.