Turkulainen putosi kerrostalon kolmannesta kerroksesta kadulle, mutta jäi kuin ihmeen kaupalla henkiin. Ympärille kerääntyi väkeä ihmettelemään tapahtunutta ja viimeisenä paikalle saapunut kysyi: – Mitä ihmettä on tapahtunut? – En minä tiedä, tulin vasta äsken, pudonnut sai kerrotuksi.
Puhelin oli soinut lakkaamatta pataljoonan esikunnassa. Päivystävä varusmies alkoi hermostua ja hänen vastauksensa kävivät yhä äreämmiksi kunnes hänen pinnansa lopulta paloi ja hän vastasi puhelimeen: – ”Saakelin puhelin! ” – ”Mitä?” kuuluu puhelimesta. – ”Että johan nyt on yhtä helvetillistä soittelemista!” sanoi päivystävä varusmies. – ”Tiedättekö te, kenen kanssa te puhutte?” kysyttiin puhelimesta. – ”Mistä pirusta minä sen tietäisin”, päivystäjä sanoi. – ”Täällä puhuu kenraalimajuri Koivisto.” – ”Tietääkö kenraalimajuri, kenen kanssa hän puhuu?” päivystäjä kysyi. – ”En”, vastasi kenraalimajuri. – ”Luojan kiitos”, päivystäjä sanoo ja laittoi puhelimen kiinni
Nainen istuu perjantaina töiden jälkeen baarissa lasillisella työkavereiden kanssa. Ovesta sisään astuu pitkä, raamikas, mmm… kuuma, hyvännäköinen keski-ikäinen mies. Näky on niin silmiä hivelevä, että nainen ei saa katsettaan irti miehestä. Mies noteeraa pitkän katseen ja kävelee pilke silmässä suoraan naisen luo. Ennen kuin nainen ehtii pyydellä anteeksi tyylitöntä tuijotustaan, mies kumartuu hänen puoleensa ja kuiskaa: ”Kuule, teen sinulle ihan mitä haluat, todella ihan mitä haluat, satasella, mutta yhdellä ehdolla.” Ällistyneenä nainen kysyy mikä ehto on: ”Sinun täytyy kertoa mitä haluat minun sinulle tekevän kolmella sanalla, vain kolmella sanalla.” Nainen miettii hetken, mittailee miestä, ja kas, ottaa kuin ottaakin hitaasti satasen lompakostaan, kirjoittaa siihen osoitteensa ja laittaa setelin miehen käteen. Syvälle miehen silmiin katsoen, hän sanoo merkitsevästi: ”Tee meidän kevätsiivous.