Pikkukalle meni mummonsa kanssa kauppaan. Matkalla Kalle löysi maasta kolikon. Kalle kysyi mummoltaan, saanko pitää tämän kolikon? Et. Mummo vastasi Miksi en? Kalle kysyi. Mihinkään maassa olevaan ei saa koskea. Mummo sanoi. Hetken käveltyään mummo kompastui puunjuureen. Sitten mummo kysyi: Kalle, voisitko auttaa minut ylös? Sitten kalle vastasi: Mihinkään maassa olevaan ei saanut koskea.
Pikku-Kallella oli paha tapa liukua yläkerran portaiden kaidetta alas. Pikku-Kallen isä ei pitänyt siitä ja kun puhuttelu ei auttanut, isä hakkasi naulan pystyyn kauteen älä päähän. Kalle äkkiä naulan ja liukuilu loppui siihen.
Viikon päästä Rauno-setä tuli kyläilemään. Rauno piti Kallen kanssa leikkimistä ja vanhan tavan mukaan liukui reidet auki alas kaidetta. Karjahduksen, monen OUH-valituksen ja noin 50:n kirosanan jälkeen Kalle kysyi: -Rauno-setä, kuinka kävi? -Öööö…, sano tädiksi vaan.
Valtavasti ylipainoinen mies ilmestyi lääkärin vastaanotolle ja valitti, että hänen on mahdotonta pudottaa painoaan. Niinpä lääkäri esitteli hänelle uusimman laihdutuskeksinnön, jossa ravintopillerit otetaan takapuolen kautta. Kuukauden kuluttua sama mies ilmestyi vastaanotolle huomattavasti hoikistuneena. Paino oli pudonnut kolmekymmentä kiloa. Keskusteltaessa lääkäriä alkoi kuitenkin hermostuttaa miehen jatkuva ylös-alas-liike tuolilla. Näytti kuin hänellä olisi muurahaisia pöksyissä. Lopulta lääkäri kysyi: – Miten voitte? – Oikein hyvin. – Miksi sitten hypitte siinä tuolilla ylös ja alas? – Voi tohtori, täytyyhän sitä välillä purukumiakin syödä