Kello löi kaksitoista keskiyöllä. Eräs mies käveli pimeällä kadulla. Pimeän kadun varrella oli pimeä portti. Pimeän portin takana oli pimeä piha. Pimeällä pimeällä pihalla oli pimeä pimeä käytävä ja pimeän käytävän päässä oli pimeä pimeä talo. Tämä mies avasi pimeän pimeän portin, käveli pimeän pihan poikki pimeää pimeää käytävää pitkin pimeän talon ovelle ja avasi sen. Ovi narahti, veitsi kilahti, kuuluu huuto: – Äiti, tuo potta!
Tapahtui meren rannalla melko lähellä rantaa. Osku ja Ismo olivat purjehtimassa, kaunis sää kun oli. Lähellä surffaili nuori mies surffilaudallaan yhtäkkiä horjahtaen veteen. Kaverukset siinä purjepaatissaan vähän aikaa seurasivat tilannetta. Kun surffaaja ei vaan meinannut nousta pintaan, reippaat kaveruksemme Osku ja Ismo hyppäsivät pelastamaan pudonnutta nuorta miestä.
Aikansa sinileväisessä vedessä sukellettuaan, Ismo löysi miehen ja sai siitä otteen. Ei muuta kuin kaveri laudalle ja elvyttämään. Ismo huohotti niin paljon, että Osku aloitti puhalluselvytyksen. Mutta ei henki niin helposti vain palaa, vaikka olisi hyvinkin ensiaputaitoinen.
Hetken päästä Osku tokaisi kaverilleen: ”H-tti kun jätkä haisee pahalle!” Tähän Ismo lakonisesti totesi: ”Ei ihmekään, on tainnut kaveri olla pohjassa vähän pidempään…” Oskua alkoi hatuttamaan kysyen Ismolta miksi? ”No kun sillä on vielä luistimetkin jalassa…”
Pikku-Niko itki tien varressa kun iäkäs rouva laahusti paikalle kauppakassia kantaen. – Mitä itket nuorimies? – Äiti hävisi jonnekin. – Olisit pitänyt äitisi hameenhelmasta kiinni. – Yritin, mutta en ylettynyt!
Merikrotti kohtasi sinivalaan. Merikrotti tervehti: ”Heippa, mitäs valaskala”. Sinivalas tuohtui ja sanoi, ”Anteeksi nyt vaan, mutta minä en ole KALA. Minä olen nisäkäs”.
Merikrotti siihen että: ”no whatever, mennäänkö grillaamaan!”