Kello löi kaksitoista keskiyöllä. Eräs mies käveli pimeällä kadulla. Pimeän kadun varrella oli pimeä portti. Pimeän portin takana oli pimeä piha. Pimeällä pimeällä pihalla oli pimeä pimeä käytävä ja pimeän käytävän päässä oli pimeä pimeä talo. Tämä mies avasi pimeän pimeän portin, käveli pimeän pihan poikki pimeää pimeää käytävää pitkin pimeän talon ovelle ja avasi sen. Ovi narahti, veitsi kilahti, kuuluu huuto: – Äiti, tuo potta!
Maatalon isäntä työnteli lantaa kärryillään. Hölmöläiset tulivat tiellä vastaan ja kyselivät isännältä mihin hän noin paljon lantaa tarvitsi. – Panenpahan vain mansikoilleni, isäntä vastasi. – Vai että mansikoille, me olemme laittaneet mansikoillemme kermaa ja sokeria, mutta tuota emme ole vielä kokeilleet