Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin mahtavia, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle. Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilijalle: - Voisitteko tuoda minulle muovipussin, niin voisimme viedä ruuantähteet koirallemme? - Jippii, Kalle hihkaisi. - Mä saan koiran!
Turkulainen putosi kerrostalon kolmannesta kerroksesta kadulle, mutta jäi kuin ihmeen kaupalla henkiin. Ympärille kerääntyi väkeä ihmettelemään tapahtunutta ja viimeisenä paikalle saapunut kysyi: – Mitä ihmettä on tapahtunut? – En minä tiedä, tulin vasta äsken, pudonnut sai kerrotuksi.
Merkonomi Virtanen odotti vuoroaan ravintolan miestenhuoneessa, kun hän hämmästyksekseen kuuli vessasta laskemista: - Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän.
Kun asianomainen mies poistui tehden tilaa tulokkaalle ei Virtanen malttanut olla kysymättä mitä moinen laskeminen oikein tarkoitti. - No, minä olen sellainen järjestyksen mies, alkoi herra selittää. Kun sanon yksi, avaan vetoketjun. Kun sanon kaksi, otan kalun esiin. Kun sanon kolme, vedän esinahkan taakse. Kun sanon neljä, kusen. Kun sanon viisi, vedän esinahkan takaisin eteen. Kun sanon kuusi, laitan kalun housuihin. Ja kun sanon seitsemän, laitan vetoketjun kiinni.
Merkonomi Virtanen kiitti ja astui koppiin, josta alkoi kuulua: - Yksi, kaksi, kolme, viisi, kolme, viisi, kolme, viisi...