Olipa kerran hullu, joka anoi hoitajalta vapaata 2 viikkoa, että saisi kirjoittaa omaa kirjaansa. No hoitaja suostui tähän ja antoi vapaata. Vapaiden jälkeen hullu toi kirjan joka oli jopa 500 sivua pitkä.
Hoitajan ilahtui ja antoi hullulle lisävapaata. Illalla hoitaja rupesi lukemaan kirjaa jonka nimi oli "yksinäinen ratsastaja ratsastaja". Hoitaja avasi kirjan ja jokaisella sivulla luki "kopotikopotikopotikopoti…".
Pikkukalle meni mummonsa kanssa kauppaan. Matkalla Kalle löysi maasta kolikon. Kalle kysyi mummoltaan, saanko pitää tämän kolikon? Et. Mummo vastasi Miksi en? Kalle kysyi. Mihinkään maassa olevaan ei saa koskea. Mummo sanoi. Hetken käveltyään mummo kompastui puunjuureen. Sitten mummo kysyi: Kalle, voisitko auttaa minut ylös? Sitten kalle vastasi: Mihinkään maassa olevaan ei saanut koskea.
Kolme pappia oli puuveneessä ongella ja aikansa ongittuaan yksi sanoi: - Minulta loppui madot, käyn rannalta lisää hakemassa. Hän hyppäsi veneestä ja käveli veden yli rantaan ja tuli takaisin.
Taas he onkivat jonkin aikaa ja toinen sanoi: - Minultakin loppui madot, käynpä hakemassa rannalta lisää, Hän hyppäsi myös laidan yli ja käveli vettä pitkin rannalle ja tuli vähän ajan päästä takaisin onkimaan.
No taas kului jonkin aikaa ja kolmas sanoi: - Nyt minultakin loppui jo madot, minäkin käyn rannalta lisää. Hänkin hyppäsi laidan yli, mutta upposi samantien ja hukkui siihen.
Toinen veneessä olleista papeista sanoi: - Hän oli uskossaan todella vahva, muttei tuntenut rannan kiviä.