Iäkäs Risto oli sunnuntaiajelulla. Yhtäkkiä hänen hämmästyksekseen poliisi ajoi hänen edelleen ja pysäytti hänet. Ettekö huomannut, että vaimonne putosi kyydistä viitisen kilometriä sitten? poliisi kysyi. Risto vilkaisi hämmästyneenä tyhjää paikkaa vieressään. No, tuo oli helpottava uutinen! Hetken verran minä jo epäilin tulleeni kuuroksi! hän vastasi.
Nainen käveli apteekkiin ja pyysi miesapteekkarilta syanidia ja nopeasti.
Myyjä luonnollisesti huolestui moisesta pyynnöstä ja kysyi:
”Miksi ihmeessä te tarvitsette syanidia?”
Nainen selitti, että hän tarvitsi sitä myrkyttääkseen miehensä. Apteekkarin silmät levisivät ja hän sanoi: ”En minä voi antaa teille syanidia miehenne tappamiseen! Se on vastoin lakia! Menettäisin lupani ja joutuisimme molemmat vankilaan! Ei missään nimessä – en voi myydä teille syanidia!”
Nainen kaivoi laukkuaan ja veti esiin valokuvan, jossa hänen miehensä oli sängyssä apteekkarin vaimon kanssa. Apteekkari katsoi kuvaa ja vastasi: ”Miksette heti sanonut, että teillä on resepti.”
Kymmeneen päivään Aatami ei ollut koskenutkaan Eevaan.
Kyllästyneenä ja puutteessa Eeva vaeltelee paratiisissa ja tapaa dinosauruksen, jota yrittää saada rakastelemaan kanssaan.
Dinosaurus vastaa: lähdehän menemään siitä, ei kukaan hullu ryhtyisi moiseen. Suuttuneena vastaukseta Eeva loikkaa dinosauruksen palleihin repii ne irti, ja puree ne riekaleiksi.
Hetken kuluttua Eeva kohtaa paviaanin, jolle esittää saman toiveen.
Paviaani vastaa: Älä kuvittele, minulla on jo oma paviaaninainen. Eeva raivostuu ja repii paviaanin kaikki p*rsekarvat irti.
Eeva päättää istahtaa jokeen vilvoittelemaan, jolloin kala sattuu uimaan Eevan jalkoväliin, ja tästä Eeva saa idean, ja käytää kalaa hieromasauvana.
Tarinan opetus: Nyt tiedämme miksi dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon, ja miksi paviaaneilla on punainen p*rse, mutta emme koskaan saa tietää minkä hajuinen kala oli alunperin.