Venäjän entinen johtaja Boris Jeltsin kuuli, että Ponoi joella olisi isoja lohia nousussa. Tästä innostuneena hän soitti vanhalle kaverilleen Mr. Clintonille ja pyysi seurakseen joelle lohta kalastamaan. Clinton pakkasi vapansa, hyppäsi suihkukoneeseen ja lähti kohti kohti kalavesiä, tehden välilaskun Helsingissä, ja haki Presidentti Ahtisaaren matkaansa. Moskovassa Jeltsin oli seuruetta vastassa ja onnellisesti muutaman tunnin kuluttua suurmiehet olivat joella lohia narraamassa. Illan tullen hieno konjakki leiritulen äärellä sai Martin väsymään ja hän kömpi makuupussiin. Tulille jäänyt Jeltsin kysyi hiljaa Clintonilta: – Minkä takia sä ton Ahtisaaren tänne raahasit? Sullehan mä soitin. – Täh? Miten niin? sähän sanoit, että ota vaappuja mukaan.
Mies huusi järvestä: – Apua, en osaa uida. Huudon kuuli rannalla oleva juopunut mies, joka vastasi – En minäkään osaa soittaa pianoa, mutta en minä silti sitä koko kylälle kuuluta.
Mummu ja vaari olivat kyläilemässä naapurissa. Kahvittelun jälkeen naisväki siirtyi keittiönpuolelle tiskaamaan ja miehet jäivät vielä pöytään keskustelemaan. Vaari kertoi naapurilleen: – Olimme eilen kaupungilla eräässä erittäin miellyttävässä ravintolassa, voin todella suositella sitä. – Minkä niminen se ravintola on? kysyy naapuri. Vaari miettii hetken: – Hetkinen, muisti hiukan pätkii… mikäs sen kukkasen nimi on, joka kukkii aikaisin keväällä, niitä on valkoisia ja sinisiä? – Tarkoitatko vuokkoja? kysyy naapuri. – Juuri sitä tarkoitin, vastaa vaari ja huutaa keittiöön päin