Suomalaiset urheilijat ovat tunnettuja selittelystään… Mutta mites, jos selittely siirtyy makuuhuoneen puolelle
Mäkihyppääjä: Tiedän, pituutta olisi saanut olla enemmän.
Jääkiekkoilija: No, minä vain roiskaisin sinnepäin ja tällä kertaa sattui menemään sisään.
Formulakuljettaja: No, ei sille mahda mitään että vehkeet pettävät.
Rallikuski: Väärä kumivalinta pilasi kaiken.
Koripalloilija: Eka yritys meni ohi, mutta onneksi toisella jo osui.
Olympiaurheilija: Tottakai olen pettynyt. Sitä kun on harjoitellut tätä hetkeä varten jo 4 vuotta ja sitten mikään ei onnistu!
Valtteri leikki junaradallaan ja kuulutti: – Juna saapuu Toijalaan, ja kaikki Toijalaan jäävät tollot voivat hypätä junasta.
Hetken kuluttua tuli uusi kuulutus: – Kaikki ääliöt, jotka haluavat jäädä Tampereelle, suksikaa vauhdilla laiturille!
Äiti tuli paikalle ja sanoi: – Nyt tämä leikki loppui tähän, kun käytät noin siivotonta kieltä. Saat mennä kolmeksi tunniksi nurkkaan miettimään kielenkäyttöäsi.
Kolmen tunnin kuluttua…
Valtteri palasi junaleikkeihinsä ja kuulutti: – Arvoisat matkustajat! Olkaa hyvät ja nouskaa vaunuihin. Ja jos teitä ottaa kaaliin, että olemme kolme tuntia myöhässä niin se johtuu tuosta eukosta, joka vakoilee keittiössä!
Urho Kekkonen oli aikoinaan adjutanttinsa kanssa tutustumassa mielisairaalaan. Osaston lääkäri esitteli paikkoja. Käytävällä vastaan tuli mies, lääkäri esittelee Kekkoselle, tässä meillä meidän tietäjä joka katsoessaan vastaantulijaa pystyy kertomaan mitä kyseinen henkilö tekee työkseen. Kekkonen miehelle, kertokaapa mitä me teemme. Mies tapittaa Kekkosta ja adjutanttia vähän aikaa ja sanoo sitten, tämä on helppo, tämä toinen on leijonan kesyttäjä, ainakin kaksi leijonaa on näköjään kesyttänyt ja silloin tämä kaljupää on sirkuksen johtaja. Kierros jatkui ja ulko-ovella Kekkonen sanoo lähtiessään lääkärille, kyllähän minä oikeastaan jonkinlaista sirkusta johdankin.
Nimimerkki: Rantakippari.
Lähde: Olen itse tämän keksinyt.
Keski-ikäinen motoristi ajoi moottoritien suoralla huomattavaa ylinopeutta. Äkkiä kypärän visiiriin törmäsi pikkulintu. Mies näki sivupeilistä kuinka lintu jäi lojumaan tienposkeen. Omatunto ylinopeudesta kolkuttaen hän käänsi pyörän ja laittoi tajuttoman, mutta elävän, peipposeksi osoittautuneen linnun ajopukunsa sisälle.
Kotona mies pani peipposen toipumaan kanarialinnun häkkiin, kiikutti sinne vielä pienen palan leipää ja raikasta vettä. Häkki sattui olemaan sopivasti tyhjillään koska kanarialintu oli kuollut edellisviikolla. Aamuyöstä peipponen heräsi, ravisteli höyhenpukuaan ja katseli ympärilleen. Se näki veden ja leivän sekä kalterit ympärillä. Peippo painoi päänsä kaltereita vasten ja mumisi itsekseen: ”Voi itku, minä taisin tappaa sen motoristin…”