Oli keskiyö ja kirkonkello löi kaksitoista kertaa. Eräs mies käveli perunamaan poikki ja pysähtyi äkkiä. Jostakin kuului ääni, joka sanoi:
– Jos astut askeleenkin eteenpäin, sinulle tapahtuu kummia ensi yönä, kun kello lyö kaksitoista.
Kun kello seuraavana yönä löi kaksitoista, mies kuuli äänen:
– Nyt minä olen sinun pihallasi, nyt minä astun sinun kynnyksellesi, nyt minä aukaisen sinun makuuhuoneesi oven, nyt minä olen sinun sänkysi vieressä ja nyt minä ISKEN!
(Viimeinen sana rääkäistään kovaa.)