Tapahtui Kuopiolaisessa hampurilaisravintolassa… – Ja mitäs teille? – Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä. – Tarkoitan siis, mitä te syötte? – Purkkoo, tästä on kyllä jo maku männy. – Mutta mitä te tilaatte nyt? – Savon Sanomii ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottasin hampurilaesen. – Selvä. Ja minkähän hampurilaisen? – No eikös se ou se systteemi, jossa on pihivi ja kaks kuorta. Pitäishän se teijän tiällä tiettee. – Syötkö täällä? – Sillon tällön harvakseltaan. – Öh… siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä? – Purkkoo vuan eilleen, mutta maku, se on kyllä jo männy. – Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan? – Kah, jos se vuan tahtoo. – Siis otatko mukaan? – Tule vuan jos halluut. – Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä? – Onko siellä tilloo? Uattelin kyllä että tuolla pöyvässä… – Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet? – Jos ne vuan mahtuu, vähä kyllä eppäilen. – Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita? – Joo… mutta kanelin suap jättee poikkeen. – Eipä sitä kyllä yleensä… no, kaikkia muita saa siis panna? – No sehä olj muute aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkkee nyt vähäsen. – Voi helv**** teidän kanssa!! – Vai niin, jotta tällasta palvelluu. Taijanpa sitte jättee tilloomata ja hakkee torilta muikkukukon……..
Mies käveli polkua pitkin ja näki ojassa vanhan öljylampun. Taikauskoinen kun oli, niin hän hieroi hieman lamppua ja kuinkas ollakkaan, henkihän se sieltä tuli ja antoi miehelle vain yhden toiveen. Mies oli jo kauan harmitellut Karjalan aluetta, jonka Venäjä oli vienyt Suomelta. Hänpä toivoi, että Karjala palautetaan takaisin Suomelle ja näytti karttaa hengelle. Henki sanoi, että vaikka hän hyvä onkin, niin hän ei pysty maantieteellisiin juttuihin vaikuttamaan ollenkaan, koska ne ovat mahdottomia jopa hengille. Niinpä hän pyysi miestä toivomaan jotain muuta. Mies mietti vähän aikaa ja sanoi: ”Perus porilainen kun olen, niin olen aina halunnut Porin Ässien voittavan jääkiekon Suomen mestaruuden!” Henki meni hiljaiseksi ja sanoi: ”Annapas sitä karttaa nyt vielä tänne!”
Eräänä päivänä kävelivät Pikachu ja Misty kadulla. Misty avasi suunsa ja kysyi Pikachulta: – Kaunis päivä tänään, eikö vain? Kysyi Misty – Pikachu! Vastasi Pikachu – Mennäänkö kohta syömään? Kysyi Misty – Pika Pika Pikachu! Vastasi nälkäinen pikachu – Pikachu, kuka on maailman typerin, rumin ja ällöin Pokemon?
Sen jälkeen kun vaimoni kuoli, en voinut katsoakaan muita naisia yli 10 vuoteen. Mutta nyt kun olen päässyt pois vankilasta niin täytyy rehellisesti sanoa että kyllä se oli sen arvoista.
Sähköinsinöörillä oli pöytätietokone. Hän oli kyllästynyt näppiksen ja hiiren johtoihin. Hän hankki langattomat hiiren ja näppiksen. Mutta niistä oli akku tyhjä tai patteri loppu vähän väliä. Hän rakensi ja liitti molempiin verkkolaitteet.
Kaksi blondia keskusteli kadulla. – Minun täytyy olla erityisen varovainen, etten tule raskaaksi. – Miten niin, sinun miehesihän kävi sterilointileikkauksessa. – Juuri siksi.