Poliisi huomasi järvellä miehen joka istui veneessä ja heitteli välillä dynamiittipötköjä järveen ja keräsi kuolleet kalat. Tällainen kalastus on laissa kielletty, joten poliisi työnsi vartioveneen veteen ja souti miehen viereen.
– Olette pidätetty ryöstökalastuksesta! Dynamiittia ei saa käyttää kalastukseen, se on laitonta! huusi poliisi. – Mies katsoi poliisia hetken aikaa, sytytti dynamiittipötkön tulilangan ja ojensi dynamiitin poliisille. – Piteletkö tuota vai kalastatko kanssani?
Olen jo pitkään epäillyt, että vaimoni on uskoton. Usein käy niin, että kännykkä soi toistuvasti ja hän vain vilkaisee puhelimeen ja katkaisee soiton vastaamatta siihen. Hän on usein ”tyttöjen” kanssa ulkona, ja kun kysyn keiden tyttöjen, on kyseessä aina joku työkaveri, jota en tunne. Olen yrittänyt seurata ikkunasta, kun hän palaa taksilla kotiin, mutta hän kävelee aina viimeisen korttelivälin ja minä ainoastaan kuulen kuinka auto ajaa matkoihinsa. Mahtaako olla taksikaan? Pari päivää sitten halusin tarkistaa kellonajan hänen kännykästään ja hän sai siitä huutoraivarin kiljuen, ettei hänen kännykkäänsä saa koskea ja että minä kyylään. En ole halunnut kovistella häntä tästä asiasta ja luulen, etten edes halua tietää totuutta asiasta, mutta eilisiltana päätin kuitenkin tarkistaa tilanteen. Jäin väijymään asuntomme lähellä olevaan puistikkoon pensaan juurelle maastopuku päällä ja kivääri kädessä. Pitkähkön odottamisen jälkeen lähistölle pysähtyikin mersu, jossa vaimoni suuteli kiihkeästi minulle täysin tuntematonta miestä. Siirryin piiloon oman autoni taakse, etteivät he havaitsisi minua. Siinä kyykkiessäni huomasin autossani alkavaa ruostetta takalokasuojan kaaressa. Pitäisikö minun teidän mielestänne vaihtaa koko kaari vai asentaa vain uusi levikeosa?
Rakennusliike armas Puolimatka pystytti liiketaloa Jyväskylän keskustaan ja mainosplakaatti PUOLIMATKA oli nostettu jo viidenteen kerrokseen. Laukaan mies katseli touhua suu auki ja palattuaan kotiinsa linja-autolla selitti vaimolleen: Mutta on se suurta tuo rakentelu nykyään. Väinönkadulla nous mahottoman suuri pytinki ja ainakin viis kerrosta oli tehty ja katolla luki että se on puolimatkassa.
Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin suuria, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle. Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilialle: – Voisitteko tuoda minulle rasian, niin voisimme viedä ruuantähteet koirallemme? – Jippii, Kalle hihkaisi. – Mä saan koiran!