Kolme suomalaista ja ruotsalaista oli samassa junan hytissä matkalla Rovaniemelle. Kaikilla ruotsalaisilla oli normaalisti omat lippunsa, suomalaisilla oli puolestaan vain yksi yhteinen lippu. Ruotsalaiset sitten kyseli suomalaisilta, että mites te nyt tuolleen voitte matkustaa. Noh suomalaiset pojat sanoivat, että näette kohta, kunhan konnari tulee. Kohtahan konnari sitten tulikin. Hän tarkasti ruotsalaisilta liput normaalisti, sinä aikana suomalaiset ryntäsivät kolmistaan samaan vessaan. Kun konnari tuli vessan kohdalle, huomasi hän, että siellä on joku ja sanoi ”matkaliput olkaa hyvä”. Suomalaiset tunkivat lipun oven raosta konnarille ja homma oli hoidettu.
Parin päivän päästä samaiset suomalaiset ja ruotsalaiset olivat matkalla Rovaniemeltä takaisin Helsinkiin. Tällä kertaa ruotsalaisilla oli yksi yhteinen lippu – suomalaisilla ei ollut lippua ollenkaan. Nyt ruotsalaiset vasta ihmettelikin, että miten suomaiset nyt mahtaa toimia. Noh konnari tuli hytin lähelle. Ruotsalaiset ryntäsivät salamana vessaan lippu kourassaan ja sulkivat oven perässään. Suomalaiset odottivat hetken aikaa, kävelivät ruotsalaisten oven kohdalle ja sanoivat konnaria matkien ”matkaliput olkaa hyvät”, ottivat lipun oven raosta ja menivät kolmistaan viereiseen vessaan.
Poliisi oli hevosensa selässä odottamassa ylittääkseen kadun, kun pikku poika uudella kiiltävällä pyörällään pysähtyi hänen viereensä. – ”Kiva pyörä,” poliisi sanoi, ”saitko sen joulupukilta?” – ”Jep,” pikkupoika sanoi, ”juuri niin!” Poliisi katsoi pyörää ja antoi pojalle 20euron sakon ja sanoi: – ”Pyydä joulupukkia ensi vuonna laittamaan heijastin pyörän perään.” Poika katsoi poliisia ja sanoi: – ”Kiva hevonen sinulla herra poliisi, saitko sinäkin sen joulupukilta?” – ”Kyllä, juuri niin,” sanoi poliisi naurahtaen Pikku poika katsoi poliisia ylös ja sanoi: – ”Kerro kuule sille joulupukille ensi vuonna, että laittaa m*lkun hevosen alapuolelle eikä yläpuolelle”.
Sokea pikkutyttö kysyi kerran aamulla äidiltään: – Äiti, näenkö minä enää ikinä? – Kyllä kulta, äiti vastaa. Äiti on säästänyt palkastaan paljon rahaa ja tänään mennään yhdessä ostamaan apteekista kallista ihmevoidetta joka antaa sinulle näön. – Ihanaa! tyttö innostuu. Äiti ja tytär lähtevät yhdessä kauppaan ja palaa hetken kuluttua apteekin pussi mukanaan. – Nyt kulta hierotaan vain tätä voidetta sinun silmiisi ja kiedotaan silmät siteisiin ja annetaan sen hautua iltaan saakka ja sitten alat näkemään. Niinpä äiti alkaa hieromaan voidetta tytön silmiin ja kietoo lopulta siteen pään ympäri. Parin tunnin kuluttua äiti kysyy: – Onko side hyvin? – Ei ole, tyttö vastaa, minä en pysty hengittämään kunnolla ja voide kirvelee kamalasti silmiä. – Koeta kestää kulta, se on sinun parhaaksi, äiti vastaa ja tyttö sinnittelee toivot korkealla. Lopulta ilta koittaa ja tytön tuskat ovat ohi. Tyttö vapisee innosta kun siteitä poistetaan, ja kun siteet on poistettu hän toteaa: – Äiti, minä en näe vieläkään! – Et tietenkään näe, kultaseni, koska tänään on aprillipäivä.