Pikku-Paavo istui Joulupukin polvella ja silloin Pikku-Paavo sanoi hetken kiemurreltuaan, että ”minua pissittää”.
Joulupukki katsoi hymyillen ja hieman toruvasti Pikku-Paavoa ja opasti tätä: ”Ei ole sopivaa sanoa minua pissittää, sano aina, että minua laulattaa”.
Joulupäivänä Pikku-Paavo meni mummon luo yökylään. Hän herätti yöllä mummon ja sanoi: ”Minua alkoi ihan kamalasti laulattamaan!”
Mummo soperteli unenpöpperöisenä: ”Kuulepas Pikku-Paavoseni, ei ole yöaikaan sopivaa kovalla äänellä laulaa.”
Silloin Pikku-Paavo jatkoi: ”Mutta rakas mummo, kun minua laulattaa ihan hirveästi!”
Silloinkos mummo kääntyi seinään päin makaamaan, niin että vain vähän päätä ja korvaa jäi näkymään ja heltyi sanomaan: ”No, hyvä on, mutta laulaa luikauta ihan hiljaa minun korvaani…
Olipa kerran kerran suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen. He löysivät lampun ja hieroivat sitä. Kun he hieroivat lamppua, siitä ilmestyi henki. Henki sanoi että he saavat kaikki yhden toiveen, mutta heidän täytyisi hypätä pilvenpiirtäjän katolta ja lausua haluamansa asia ilmassa.
Aluksi oli suomalaisen vuoro: Hän hyppäsi katolta ja huusi ”MONEY!” ja hän laskeutui pehmeästi isoon rahakasaan.
Sitten oli vuorossa norjalaisen vuoro: Hän hyppäsi ja huusi ”RICE!” ja hän laskeutui riisivuoreen.
Sitten tuli ruotsalaisen vuoro: Hän oli alkamassa hyppäämään, mutta liukastui katolta ja huusi: ”OH SH*T!”.