Mies tuli veneensä kanssa järvenrantaan ja hänellä oli mukanaan iso ämpärillinen vettä, jossa uiskenteli kaloja. Sattuipa vain kalastuksenvalvoja olemaan vastassa ja hän meni heti kyselemään kalastusluvan perään.
Mies vastasi: ”En minä näitä ole kalastanut. Nämä ovat minun lemmikkikalojani. Joka päivä tuon ne järvelle, josta he hyppäävät sangosta järveen ja kun kutsun niitä takaisin, he hyppäävät takaisin sankoon.”
”Tuon täytyy olla suurin kalavale minkä olen ikinä kuullut. Todista väitteesi tai sakko rapsahtaa jokaisesta kalasta erikseen.”, kalastusvalvoja sanoi.
No, mies heitti kalat järveen ja kului hetki, jos toinenkin, eikä kaloja näkynyt takaisin.
Isä opetti Pikku-Kallelle, ettei ollut sopivaa sanoa ”Minua pissattaa”. ”Kun sinua pissattaa, sano vaikka, että sinua laulattaa.” Seuraavana päivänä Pikku-Kalle meni yökylään mumminsa luokse. Hän heräsi yöllä ja sanoi: ”Mummi, minua laulattaa”. ”Nyt on jo liian myöhä lauluun”, Mummi vastasi. ”Mutta kun mua laulattaa ihan hirveästi.” ”No laula sitten, mutta ihan hiljaa mummin korvaan.”