Kello löi kaksitoista keskiyöllä. Eräs mies käveli pimeällä kadulla. Pimeän kadun varrella oli pimeä portti. Pimeän portin takana oli pimeä piha. Pimeällä pimeällä pihalla oli pimeä pimeä käytävä ja pimeän käytävän päässä oli pimeä pimeä talo. Tämä mies avasi pimeän pimeän portin, käveli pimeän pihan poikki pimeää pimeää käytävää pitkin pimeän talon ovelle ja avasi sen. Ovi narahti, veitsi kilahti, kuuluu huuto: – Äiti, tuo potta!
Blondi oli yksin kävelyllä. Hän huomasi lintujen lentelevän ympärillään ja alkoi tarkkailla niitä. Yhtäkkiä yksi linnuista tiputti tarpeensa blondin päälle. Blondi tokaisi, onneksi oli suu auki, muuten se olisi paskantanut suoraan naamalle.
Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen olivat haaksirikkoutuneet saarelle. Heillä ei ollut mitään apuvälinettä, mikä olisi auttanut heidät pois saarelta. Yhtäkkiä heidän eteensä ilmestyi haltija, joka sanoi: ”Saatte kaikki yhden toiveen”.
Norjalainen toivoi, että lentokone tulisi ja veisi hänet pois. Suomalainen toivoi, että helikopteri tulisi hakemaan hänet. Kun norjalainen ja suomalainen olivat poissa, ruotsalaisesta tuntui yksinäiseltää ja hän toivoi, että norjalainen ja suomalainen tulisivat takaisin.