Suomalaisella sketsiviihteellä on pitkät perinteet. Seuraavien rivien myötä teemme
pikaisen aikamatkan 1960-luvulta aina nykypäivään saakka ja tarkastelemme, minkä
ohjelmien parissa kansa on vuosikymmenten saatossa nauranut.
Monista sarjoista on kummunnut esitysajankohtanaan yleisesti tunnettuja hokemia ja
lausahduksia, joista viimeisimmistä mainittakoon Putouksesta tutut ”Mie romahan” tai ”Oi
Luoja, ota minut jo pois täältä”.
Suomalaisen sketsiviihteen synty ja kehitys
Kotimaisen viihdekentän merkittäviin uranuurtajiin lukeutuu ehdottomasti Pertti ”Spede” Pasanen (1930–2001), joka loi 1960–1990-lukujen aikana lukuisia suomalaisia naurattaneita
hahmoja ja ohjelmia. Äärimmäisen monipuolinen ja tuottelias Pasanen teki elämäntyönsä
niin koomikkona, näyttelijänä, käsikirjoittajana, elokuvaohjaajana, tuottajana, lauluntekijänä
kuin keksijänäkin.
Speden tunnetuimpiin menestystarinoihin lukeutuvat muun muassa Vesa Matti Loirin kanssa ideoitu Uuno Turhapuro ja vuosina 1988–2002 esitetty, alun perin Kolmoskanavalla
ja sittemmin MTV3:lla pyörinyt Speden Spelit -kisailuohjelma.
Viime vuosikymmeninä aiemmin melko miesvetoisen sketsiviihdekentän täydennykseksi on
tullut yhä enenevissä määrin myös naisenergiaa. Esimerkkeinä mainittakoon suursuosioon
noussut Siskonpeti ja samaisessa sarjassa esiintyneen näyttelijä Pirjo Lahtisen luoma
Pirjo-sketsihahmo.
Pirjo Lonka ja Ria Kataja olivat puolestaan mukana Sub-tv-kanavalla vuonna 2006 esitetyssä, Kari Ketosen ja Ville Myllyrinteen ideoimassa Ketonen & Myllyrinne -sarjassa. Sarjan kaikki kolme tuotantokautta ovat parhaillaan nähtävissä Yle Areenassa.
Huumori ei rajoitu populaarikulttuurissa ainoastaan televisioon ja elokuviin, sillä käytännössä
myös kaikki nettikasinot tarjoavat humoristisia kolikkopelejä. Näistä mainittakoon muun
muassa IGT:n Family Guy. Ja onpa männävuosina voinut törmätä myös esimerkiksi
Kummeli– ja South Park -aiheisiin kolikkopeleihin. Huumorin ystävien kannattaa tutustua
Yggdrasilin tuotantoon, sillä kyseisen pelivalmistajan omintakeisissa ja kekseliäissä peleissä
on usein humoristinen ulottuvuus.
Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala
Vuodesta 2019 lähtien etupäässä vihreiden kansanedustajana toiminut Pirkka-Pekka
Petelius on luonut vuosikymmenten saatossa merkittävän uran näyttelijänä. Vuonna 1953
syntynyt Petelius tunnetaan etenkin monipuolisena viihdetaiteilijana, jota on nähty vuosien
saatossa esimerkiksi seuraavissa ikonisissa sketsisarjoissa:
● Velipuolikuu (1983–84)
● Hymyhuulet (1987–88)
● Pulttibois (1989–91)
Sittemmin Petelius teki yhteistyötä jo edesmenneen Jope Ruonansuun kanssa muun
muassa Neurovisio, Herra 47 ja Ruonansuu & Petelius Co. -sarjojen merkeissä.
Peteliuksen ohella 1980–1990-lukujen sketsiviihteen merkittäviin nimiin lukeutuu niin ikään
sekä Speden että Peteliuksen rinnalla kansaa naurattanut Aake Kalliala (s.1950).
Näyttelijänä ja laulajana uraa tehnyt Kalliala muistetaan muun muassa vuonna 1988
ilmestyneestä, Speden tuottamasta Onks Viljoo näkynyt -elokuvasta ja yllä mainitusta
Hymyhuulet-sketsisarjasta.
Merkittävästä viihdetaiteilijan urasta huolimatta Kallialan pitkäaikaisin roolityö on kuitenkin
Ylen Kotikatu-sarjassa, jossa tämä esitti Mauri Alhoa vuosina 1998–2012. Kotikadun
päättymisen jälkeen Kalliala on näytellyt muun muassa tv-sarjoissa Toisen kanssa,
Rakkautta vain ja Pahan väri.
Kilpailu katsojaluvuista tiukentunut, mutta naurulle on edelleen
kysyntää
Vuosikymmenten saatossa kilpailu katsojaluvuista on ymmärrettävästi tiukentunut. Televisiokanavia ja erilaisia suoratoistopalveluja on nykyisin lähes rajattomasti, eikä valintaa tarvitse tehdä vain parin vaihtoehdon väliltä.
TV:n ja netti-TV:n katsojalukuihin voi perehtyä niin TV:n katselua kuin radion kuuntelua
mittaavan Finnpanelin sivuilla. Kanavakohtaisiin tuloksiin tututustuminen onnistuu niin viikko-, kuukausi- kuin vuositasolla. Tuloksista ilmenee, että vuonna 2022 Putous-sketsiohjelma oli MTV3-kanavan viidenneksi katsotuin ohjelma.
Naurulla ja huumorilla on edelleen kysyntää ja nimenomaan Putous on onnistunut jostakin
syystä vetoamaan suomalaiskatsojiin. Samanlaista kansansuosiota oli nähtävissä
1994–1995 ja vuonna 2003 esitetyn Vintiöt-sarjan ja vuonna 1998 naurattaneen Studio
julmahuvin ympärillä.
Sketsiviihde ja huumori ajankuvan ilmentäjinä
Yhteiskunnallisen moninaistumisen myötä erilaiset alakulttuurit, ideologiat ja maailmankatsomukset vaikuttavat myös viihdetuotantoon. Esimerkiksi 1980–1990-luvuilla
tuotettu sketsiviihde pelaa pitkälti vähemmistöihin, sukupuolirooleihin ja kulttuurillisiin
stereotypioihin liittyvillä oletuksilla, joita ei nykyisin tulkita poliittisesti korrekteiksi saati
hauskoiksi.
Sketsiviihde edustaa aina tuottamisajankohtansa yhteiskuntaa ja siinä vallitsevia
ajattelutapoja. Sama näkyy luonnollisesti myös vitsien kerronnassa ja uusintamisessa.
Etenkin suullisena kansanperinteenä kulkevissa vitseissä tapahtuu aikojen saatossa
muuntumista.
Niin vitsit kuin sketsiohjelmat ovat sukupolvikokemuksia. Kukapa 1990-luvulla elänyt olisi
onnistunut välttymään täysin esimerkiksi Kummeli-sarjalta tai Pikku-Kalle-vitseiltä.
Rakastetuimmat suomalaiset sketsisarjat – mikä niitä yhdistää?
Suomalaisten sketsisarjojen historiaa läpikäydessä mieleen hiipii vääjäämättä se, millaisia
yhtymäkohtia kyseisillä ohjelmilla tai niiden tunnetuiksi tekemillä hahmoilla on keskenään.
Huumorissa tietynlainen samaistuttavuus, johon päästään arkipäiväisten tilanteiden
kuvaamisen kautta, on keskeisessä asemassa. Kun katsoja huomaa ajattelevansa, että voisi
itsekin joutua kuvatunlaiseen tilanteeseen tai että esimerkiksi naapuri muistuttaa juuri
tällaista hahmoa, syntyy kerrontaan luonteva yhteys.
Suomalaisten omintakeinen huumori on melko mustanpuhuvaa ja tilannekomiikkaan
perustuvaa. Humoristisiksi tarkoitettuja kommentteja lauotaan usein ilmekään värähtämättä,
mikä voi tuntua etenkin suomalaista tapakulttuuria syvemmin tuntemattomalta
hämmentävältä.
Mikään hahmo tai ohjelma ei tietenkään miellytä kaikkia. Onneksi valinnanvaraa riittää, ja
jokainen voi ainakin yksin kotona ollessaan valita, mitä televisiosta katsotaan – vai
katsotaanko mitään.