Mies oli elokuvissa. Edessä istui kaksi naista, jotka puhuivat niin äänekkäästi, ettei mies voinut seurata elokuvaa. Hän hermostui ja sanoi: – Anteeksi, mutta en kuule mitään. – Ei ole tarkoituskaan, toinen naisista ärähti, nämä ovat yksityisasioita
Katolinen pappi oli aikeissa mennä päivystämään rippituoliin, kun hän tunsi pahoja vatsakipuja. Hän kutsui luokseen kirkon talonmiehen ja selitti tilanteen hänelle. – Minun on aivan pakko mennä vähäksi aikaa ulkohuoneeseen. Voisitko sinä istua rippituolissa puolestani sillä aikaa? – Minäkö? Mutta enhän minä osaa! En minä tiedä ollenkaan, mitä minun pitäisi sanoa ripittäytyjille. – Se on aivan helppoa. Kopissa on lista, jossa on lueteltu tavallisimmat synnit. Sinun tarvitsee vain kuunnella ripittäytyjien synnit, ja katsot sitten listalta, montako avemariaa tai isämeitää hänen tarvitsee lukea puhdistautuakseen. Talonmies suostui, vaikka olikin hermostunut. Hän asettui rippituoliin ja tutki syntilistaa. Onneksi siinä näytti olevan laaja valikoima eri syntejä. Ensimmäisenä rippituoliin astui mies, joka tunnusti olleensa anaaliyhdynnässä vaimonsa kanssa. Talonmies tutki listaa, mutta ei löytänytkään anaaliseksiä! Aviorikos ja sodomia siinä oli, mutta ne eivät oikein tuntuneet sopivan tähän syntiin. Silloin rippituolin ohi meni nuori kuoripoika. Talonmies kurottautui ulos kopista ja kysyi: – Hei, satutko tietämään, mitä pappi antaa anaaliseksistä? – Kokista ja sipsejä.
Pikku-Paavo istui Joulupukin polvella ja silloin Pikku-Paavo sanoi hetken kiemurreltuaan, että ”minua pissittää”.
Joulupukki katsoi hymyillen ja hieman toruvasti Pikku-Paavoa ja opasti tätä: ”Ei ole sopivaa sanoa minua pissittää, sano aina, että minua laulattaa”.
Joulupäivänä Pikku-Paavo meni mummon luo yökylään. Hän herätti yöllä mummon ja sanoi: ”Minua alkoi ihan kamalasti laulattamaan!”
Mummo soperteli unenpöpperöisenä: ”Kuulepas Pikku-Paavoseni, ei ole yöaikaan sopivaa kovalla äänellä laulaa.”
Silloin Pikku-Paavo jatkoi: ”Mutta rakas mummo, kun minua laulattaa ihan hirveästi!”
Silloinkos mummo kääntyi seinään päin makaamaan, niin että vain vähän päätä ja korvaa jäi näkymään ja heltyi sanomaan: ”No, hyvä on, mutta laulaa luikauta ihan hiljaa minun korvaani…