Pekka oli markkinoilla myymässä perunoita, kun häneltä äkkiä pääsi valtava pieru. Kaikki markkinoillaolijat räjähtivät nauramaan. Pekka palasi kotiin häpeissään. Häntä hävetti niin kauheasti, että hän lähti kotikaupungistaan ja kierteli ympäri maailmaa vuosikaudet. Viimein hän uskaltautui palaamaan kotikaupunkiinsa luulleen häpeällisen tapahtuman jo unohtuneen. Kotikaupunki oli muuttunut. Taloja oli purettu ja uusia oli rakennettu. Markkina-aluekin oli aivan erinäköinen. Sen reunaan oli ilmestynyt uusi rakennus. Pekka rohkaisi itsensä ja kysyi eräältä mieheltä: – Milloin tuo talo on rakennettu? – On siitä jo aikaa. Se rakennettiin kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Pekka pieraisi markkinoilla.
Kaksi ruotsalaista oli hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyi yhtäkkiä maahan ja meni tajuttomaksi. Hänen toverinsa soitti heti kännykällä hätänumeroon ja sanoi: ”Kaverini kuoli! Mitä minä teen?”
Hätänumerosta vastatiin rauhoittelevalla äänellä: ”Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut.”
Puhelin vaikeni, kunnes kuului kova pamaus.
Ruotsalainen palasi puhelimeen ja sanoi: ”Valmista. Mitä sitten?
Setä: Sedän kirje pitäisi viedä postilaatikkoon, viitsitkö Kalle viedä sen? Pikku-Kalle: Ok, se sopii. Setä: Mutta tiedätkö, mikä ero on postilaatikolla ja norsun p*rseellä? Pikku-Kalle: En taida tietää? Setä: Taitaakin olla parasta, että vien itse kirjeen laatikkoon…
Pariskunta oli menossa teatteriin ja etsi kuumeisesti pysäköintipaikkaa autolleen. Lopulta mies parkkeerasi päättäväisesti erään porttikongin eteen. Ei tähän saa pysäköidä, saat vielä sakot! vaimo sanoi miehelleen. En minä mitään sakkoja saa, mies naureskeli. Miten voit olla niin varma? vaimo kysyi. Nappaan tuulilasinpyyhkijät mukaani! mies vastasi.