Isänsä poika – seo isänsä poika!

Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin suuria, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle.
Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilialle:
– Voisitteko tuoda minulle rasian, niin voisimme viedä ruuantähteet koirallemme?
– Jippii, Kalle hihkaisi.
– Mä saan koiran!

Unohdin numerosi, voinko saada sinun?

Savolainen kaupassa kahvinkeitintä ostamassa.
– Onko tämä hyvä kahvinkeitin?
– No onhan se… ainakin jos ei keitä teetä.

Penikseni oli jonkin aikaa Guinnessin ennätystenkirjassa…
Kunnes kirjastonhoitaja käski ottaa sen pois.

Milloin vauvan voi viedä saunaan?
– Kun se alkaa nousta vastarintaan

Mitä espanjalainen sanoi, kun hän oli nähnyt hyvän powerpoint esityksen?
– Buenos dias

Nimimerkki: kakat housussa

Miten tappaa mursu?
Osoita sitä rintaan ja kerro että sillä on jotain likaa siinä.

Hampaasi ovat kuin kapakkapianon koskettimet. Eivät yhtä valkoiset, mutta yhtä epätasaiset.

Mitä sata asianajajaa tekee keskellä tyyntä valtamertä?
– Ei kai sitä kukaan tiedä, mutta ainakin se on hyvä alku.

Billy Phipps oli nuorukainen Arkansasin Smallvillestä. Hänellä oli koko elämä edessään. Hän oli päättänyt koulunsa hyvin arvosanoin, college-paikka odotti ja Billy arvaili saavansa stipendin. Illan päättäjäistansseissa hänellä oli koko seudun kaunein ja rikkain tyttö ja hänet oli valittu lukemaan Raamattua koulun päättäjäisjumalanpalveluksessa. Kun päättäjäisjumalanpalvelus alkoi, Billyn vatsa alkoi möyriä. Billy yritti tahdonvoimallaan asettaa mahansa, mutta ei onnistunut. Sitten tuli hänen vuoronsa. Hän käveli lukupulpettiin, mutta juuri kun hänen piti aloittaa, häneltä pääsi oikea mahtipieru, jonka ääni ja lemu täyttivät kirkon. Kirkontäysi kansaa tuijotti suut auki kauhistunutta Billyä. Billyn maailma romahti. Hän syöksyi pakoon kirkosta, Smallvillestä ja koko Arkansasista. Hän muutti nimensä, asettui Kaliforniaan ja teki siellä uran ja omaisuuden. Kun Billy 45 vuotta myöhemmin rikkaana miehenä jäi eläkkeelle, hän päätti uskaltaa pistäytyä kotikaupungissaan. Kukaan ei häntä varmaan enää muistaisi. Niinpä hän eräänä aamuna nousi autostaan Smallvillessä, katseli ympärilleen ja sanoi:
– Eipä paikkakunta ole paljon muuttunut niistä ajoista, kun täällä oleskelin. Kaikki muu on tuttua paitsi paloasema, ostoskeskus ja nuo kaupungin laidan kasvihuoneet.
Lähellä piippuaan poltellen istunut ikäloppu ukko kuuli Billyn sanat ja sanoi:
– Taitaa ollakin aika kauan siitä, kun oleskelitte täällä. Siitä on nyt 42 vuotta, 8 kuukautta ja kaksi päivää, kun paloasema vihittiin. Uuden ostoskeskuksen avajaisista on tänään kulunut 36 vuotta, 11 kuukautta ja 16 päivää. Williamsin kasvihuoneetkin ovat seisoneet tuolla jo 23 vuotta, 4 kuukautta ja 12 päivää.
Billy katsoi ukkoa ja sanoi:
– Ihmeellistä. Miten te osaatte noin tarkasti kertoa, kuinka kauan minkäkin paikan avajaisista on?
Ukko alkoi latailla piippuaan ja sanoi:
– Kuka hyvänsä täällä osaa laskea ihan helposti, miten pitkä aika eri tapahtumista on, kun vain muistaa, että siitä on nyt 45 vuotta, 5 kuukautta ja kaksi päivää, kun Billy Phipps pieraisi kirkossa.