Mies käveli polkua pitkin ja näki ojassa vanhan öljylampun. Taikauskoinen kun oli, niin hän hieroi hieman lamppua ja kuinkas ollakkaan, henkihän se sieltä tuli ja antoi miehelle vain yhden toiveen. Mies oli jo kauan harmitellut Karjalan aluetta, jonka Venäjä oli vienyt Suomelta. Hänpä toivoi, että Karjala palautetaan takaisin Suomelle ja näytti karttaa hengelle. Henki sanoi, että vaikka hän hyvä onkin, niin hän ei pysty maantieteellisiin juttuihin vaikuttamaan ollenkaan, koska ne ovat mahdottomia jopa hengille. Niinpä hän pyysi miestä toivomaan jotain muuta. Mies mietti vähän aikaa ja sanoi: ”Perus porilainen kun olen, niin olen aina halunnut Porin Ässien voittavan jääkiekon Suomen mestaruuden!” Henki meni hiljaiseksi ja sanoi: ”Annapas sitä karttaa nyt vielä tänne!”
Blondi oli mennyt kesäksi maatilalle töihin. Alkajaisiksi isäntä käski blondin lähteä lypsylle. Eipä aikaakaan, kun blondi tuli takaisin ämpäri täynnä ja kysyi isännältä: – Oletko nyt tyytyväinen? Tähän isäntä: – Kyllä kyllä, mutten läheskään yhtä tyytyväinen kuin tuo sonni, jonka sinä juuri lypsit!
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta: ”Mikä on isäsi nimi?” Pikku-Kalle mietti hetken ja sanoi: ”En tiedä.” Opettaja moitti: ”Sinä olet jo 6-vuotias, etkä edes tiedä isäsi nimeä…” Pikku-Kalle vastasi: ”Taitaa olla sukuvika. Kun minun äitini on jo 32 vuotta, eikä sekään tiedä.”
Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi: -Isä! Isä! Opin koulussa monta uutta sanaa! -No, oliko teillä äidinkieltä? Isä kysyi. Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen! Pikku-Kalle vastasi.