Olipa kerran hullu, joka anoi hoitajalta vapaata 2 viikkoa, että saisi kirjoittaa omaa kirjaansa. No hoitaja suostui tähän ja antoi vapaata. Vapaiden jälkeen hullu toi kirjan joka oli jopa 500 sivua pitkä.
Hoitajan ilahtui ja antoi hullulle lisävapaata. Illalla hoitaja rupesi lukemaan kirjaa jonka nimi oli ”yksinäinen ratsastaja ratsastaja”. Hoitaja avasi kirjan ja jokaisella sivulla luki ”kopotikopotikopotikopoti…”.
Mielisairaalassa oli potilas, joka veti tiiliskiveä narussa perässään. Hän kutsui sitä Mikeksi, silitteli sitä ja antoi sille ruokaa. Yöllä hän peitteli tiiliskiven vuoteeseen ja kohteli sitä kaikin tavoin hyvin. Kerran lääkäri päätti, että kaikki vähänkään selväjärkiset potilaat päästettäisiin kotiin. Lääkäri kysyi:
– Mitenkäs Mike tänään jaksaa. – Kumpi meistä mahtaa tarvita hoitoa, potilas tokaisi. – Kyllä kai hullumpikin näkee, että tämä on pelkkä tiiliskivi.
Häkeltynyt ylilääkäri lähetti potilaan ulos sairaalasta. Sairaalan portin ulkopuolella hän taputti tiiliskiveä ja sanoi:
– Kiitos Mike, kun olit hiljaa. En olisi takuulla päässyt ulos, jos ylilääkäri olisi huomannut, että olin tuonut sairaalaan koiran.
Leena puhui puhelimessa ystävälleen. – Lääkärin määräyksestä saan syödä ainoastaan litteitä ruokia, kuten pitsaa ja lettuja. – Ihanko totta? ihmetteli ystävä. – Kyllä vain. Jouduin koronakaranteeniin, ja ne ovat ainoat ruoat, jotka mahtuvat oven alta!