Otso oli junamatkalla Turkuun ja päätti käväistä vessassa. Juuri kun hän sai oven lukkoon ja istahti pöntölle, kuului oven takaa möreä miesääni ”Moi”. Otso vastasi kohteliaasti ”Moikka vaan.” ”Mitäs teet?” kuului seuraavaksi oven takaa. ”Istun pöntöllä”, Otso vastasi. Hetken hiljaisuuden jälkeen oven takaa kuului jälleen ”Sori, täytyy lopettaa. Joku urpo juttellee mulle vessasta.”
Rekkamies muisti lukeneensa, että ns. kuivaharjoittelu ennen varsinaista aktia auttaa pidentämään suoritusta. Häveliääna miehenä hän ei vain tiennyt sopivaa paikkaa toimitukselle, apumieskin nukkui hytissä, joten sielläkään ei voinut toimenpidettä suorittaa. Sitten hän sai kuningasajatuksen. Hän pysäytti rekan levähdysalueelle ja meni rekan alle makaamaan, näin hän voisi feikata korjaavansa rekkaa.
Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.
No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.
Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”