Karjalainen kansanedustaja oli kotona käydessään emännän mielestä kovin haluton aviolliseen kanssakäymiseen, jolloin emäntä moitti häntä. Mies kertoi olleensa sivistysvaliokunnan kokouksessa myöhään, eikä siksi jaksanut. Seuraavana päivänä piti talon sonnin toimittaa virkaansa. Sekin osoitti laiskuutta, jolloin emäntä huitas sitä köyden pätkällä ja sanoi vihaisesti: – Ootkos siekii olt svistysvaliokunnas?
Mitä yhteistä on blondilla ja Ikean huonekaluilla? – Molemmat ovat hyvän näköisiä, mutta heti kun viet ne kotiin, jalat levähtää auki ja kohta huomaat että ruuveja puuttuu
Miehillä oli ainainen kisa keskinäisestä paremmuudesta asiassa kuin asiassa. Nyt toinen miehistä oli ajatellut lyödä ystävänsä ällikällä. Hän aikoi esitellä hyvin erikoisen koiransa.
Sorsia löytyi heti. Laukaukset kajahtelivat ja ensimmäinen sorsa mätkähti järveen. Koira säntäsi veteen ja veden pintaa pitkin jousten kävi noutamassa saaliin. Mies ajatteli tällaisen näytöksen tekevän taatusti suuren vaikutuksen ystäväänsä. Mutta toinen ei sano mitään. Sama toistuu kaksi kertaa, mutta kolmannella kerralla mies ei enää kyennyt olemaan vaiti, vaan sanoi: ”Johan on kumma! Olet nähnyt koirani juoksevan veden pinnalla etkä sano mitään!”
”No jaa”, vastasi toinen. ”Eihän se todista mitään muuta kuin että koirasi ei osaa uida.”
Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen olivat haaksirikkoutuneet saarelle. Heillä ei ollut mitään apuvälinettä, mikä olisi auttanut heidät pois saarelta. Yhtäkkiä heidän eteensä ilmestyi haltija, joka sanoi: ”Saatte kaikki yhden toiveen”.
Norjalainen toivoi, että lentokone tulisi ja veisi hänet pois. Suomalainen toivoi, että helikopteri tulisi hakemaan hänet. Kun norjalainen ja suomalainen olivat poissa, ruotsalaisesta tuntui yksinäiseltää ja hän toivoi, että norjalainen ja suomalainen tulisivat takaisin.