Eräänä yönä murtovaras murtautui taloon. Hän katseli taskulampun valossa ympärilleen etsien arvoesineitä. Juuri kun hän oli nostamassa CD-soitinta säkkiinsä, kaikui pimeydestä outo ääni sanoen:
– Jeesus katselee Sinua. Murtovaras sai melkein sydänkohtauksen, sammutti taskulamppunsa ja jähmettyi paikalleen. Kun hetkeen ei kuulunut mitään, jatkoi hän etsimistään. Juuri kun hän oli irrottamassa stereon johtoja, kuului pimeydestä kirkas ääni:
– Jeesus katselee Sinua. Täysin sekopäisenä pelosta, murtovaras alkoi katsella taskulampun valossa ympärilleen etsien äänen alkuperää. Lopulta taskulampun valokeila osui huoneen nurkassa olevaan papukaijanhäkkiin.
– Sinäkö puhuit äsken?, murtovaras kysyi papukaijalta. – Minä se olin, papukaija tunnusti. – Yritän vain varoittaa sinua.
Murtovaras rentoutui: – Varoittaa minua, kuka sinä oikein luulet olevasi. – Mooses, vastasi papukaija. – Mooses, murtovaras nauroi, – Minkälaiset ihmiset antavat papukaijalleen nimeksi Mooses? – Sellaiset, jotka antavat rotweilerilleen nimeksi Jeesus, vastasi papukaija
Vihtori haastoi vaimonsa käräjille aviorikoksesta. Oikeudessa tuomari kysyy Vihtorilta, että näkikö hän kun vaimo petti Vihtoria. Siihen Vihtori vastaa ettei nähnyt, mutta kuuli ääniä makuuhuoneesta.
Tuomari sanoo tylyyn sävyyn, että: ”Se pitää nähdä koska pelkkä ääni ei todista mitään.”.
Saman oikeudenkäynnin aikana Vihtori pieraisee kunnolla ja Tuomari hermostuu: ”Saat 250 euroa sakkoa oikeuden halventamisesta!”
Vihtori siihen, että: ”Onkos Herra Tuomari nähnyt sen pierun, kun pelkkä ääni ei kerran todista mitään!”
Hyvin pukeutunut tukholmalaisherra on metsästysretkellä maaseudulla. Hän tähtää ja ampuu ankan. Lintu putoaa talonpojan pellolle, ja talonpoika ilmoittaa, että se on hänen. Koska molemmat haluavat linnun, talonpoika ehdottaa, että he ratkaisevat riidan perinteisellä tavalla: ”Minä potkaisen sinua nivusiin niin kovaa kuin pystyn, ja sitten sinä teet samoin minulle. Se joka huutaa vähemmän, saa pitää linnun.” ”Kaupunkilaismies suostuu ehdotukseen. Talonpoika potkaisee häntä kaikin voimin jalkoväliin, ja hän lyyhistyy maahan. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua hän kykenee vihdoin kompuroimaan ylös ja ähkäisee: ”Minun vuoroni.” ”Äh”, sanoo talonpoika ja kääntyy lähteäkseen. ”Pidä ankka.””