Mistä tietää, että joku juo paljon teetä?
– Sen ice tea
Sanoin suutuspäissäni tyttöystävää h*oraksi. Saan maksaa siitä
myöhemmin.
myöhemmin.
Olipa kerran eräässä Suomalaisessa kaupungissa eräs kapakka jonka
omisti eräs miehenkilö joka toimi myös paikan ainoana kyypparina.
Sattuipa eräänä päivänä kävelemään ankka ovesta sisään. Baarimikko
katsoi silmät pyöreinä kun ankka käveli tiskille ja sanoi:
– Saisinko yhden oluen.
Baarimikko on aivan äimänä. Hetken perästä saa kangerrettua:
– Mutta…ta…ta…ta… sähän oot ankka!
Ankka vilkaisee nokkavasti ja vastaa:
– Joo, ei sulla oo näössä vikaa mutta saisinko yhden oluen?
– Sä..sä..sä osaat puhuakin!
– Joo, ei sulla oo kuulossakaan mitään vikaa mutta saisinko oluen?
Baarimikko takeltelee aikansa mutta antaa kuitenkin oluen ja katsoo täysin pyörällä päästään kuinka ankka ottaa oluen, menee pöytään istumaan, juo sen rauhassa ja lähtee pois.
Seuraavana päivänä baarimikon huolehtiessa aivan omista asioistaan ankka kävelee taas sisään ja tilaa oluen. Baarimikko selviää tällä kertaa vähemmällä kangertelulla ja antaa oluen ja katsoo kuinka ankka juo taas oluensa rauhassa ja poistuu. Sama toistuu seuraavana päivänä ja sitä seuraavana. Koko viikon ankka käy joka päivä suunnilleen samaan aikaan päivästä juomassa samassa kuppilassa yhden oluen ja lopulta baarimikko ei voi enää hillitä uteliaisuuttaan vaan menee ankan luo ja kysyy:
– Nyt viikon jälkeen on pakko kysyä että minkä ihmeen takia baarissani käy joka päivä suunnilleen samaan aikaan ankka juomassa olutta?
Ankka nokkaisee ulko-ovelle päin ja sanoo:
– Mä oon tossa kadun toisella puolella raksalla duunissa muurarina. Tapana ollu aina ruokatunnilla käydä vetämässä yks bisse jos herra kyypparille sopii…
– Asia harvinaisen selvä, sanoo baarimikko ja poistuu askareidensa parrin.
Sattuupa sitten eräänä päivänä sirkus kaupunkiin ja sattumalta sirkuksen tirehtööri pamahtaa ankan kantakuppilaan. Baarimikolla välähtää tirehtöörin nähdessään ja meneekin heti kauppoja hieromaan:
– Kuuleppa! Mulla ois sulle yks tosi hyvä juttu tiedossa.
Tirehtööri vilkaisee kerran ja ehtii jo manata päässään kaikki idiootit jotka yrittävät spray-maalilla maalattuja lemmikkieläimiään sirkukseen, mutta pyytää kuitenkin baarimikkoa kertomaan asiansa.
– Täällä käy joka päivä puhuva ankka juomassa olutta!
Epäilyksen siemen alkoi itää tirehtöörin päässä, mutta päätti kuitenkin pelata kortit varmasti:
– Jos sinulla tosiaan on puhuva ankka niin lähetä ihmeessä minun puheilleni. Hommia löytyy varmasti.
Seuraavana päivänä baarimikko odottaa hirveissä tätinöissä koska ankka tulee taas päivittäiselle kaljalleen. Kynnet on pureskeltu jo kyynärpäitä myöten kun kellon viisarit suostuvat viimein yhteistyöhön ja asettuvat ruokatunnin kohdalle. Ankka saapuu ajallaan, tilaa oluen ja asettuu pöytään juomaan juomaansa. Baarimikko on tällä kertaa mahdollisimman lipevä ja hyväkäytöksinen. Ankan ehdittyä hetken rauhoittua, baarimikko menee pyyhkimään ankan pöytää naama loistaen kuin Naantalin aurinko. Aivan kuin ohimenne baarimikko sitten kysyy ankalta kiinnostaako sitä ylimääräiset työt. Ankka vilkaisee baarimikkoa epäilevästi mutta vastaa kuitenkin:
– Kyllä mulle aina lisäfyrkka kelpaa. Mikä on homman nimi?
– No kaupunkiin kun on nyt saapunut sirkus niin luulen että niillä olis sulle hommia.
– Ahaa. Pitänee soitell… eiku hetkinen!
– Niin mitä?
– Siis sirkus vai?
– Just niin.
– Semmonen niinku teltta?
– Taitaa nillä semmonen olla, joo-o…
– Niinku sillee pari tukikeppiä ja niiden päällä kangas?
– Niin yleensä…
– Mihin hittoon ne tarttee muuraria?
omisti eräs miehenkilö joka toimi myös paikan ainoana kyypparina.
Sattuipa eräänä päivänä kävelemään ankka ovesta sisään. Baarimikko
katsoi silmät pyöreinä kun ankka käveli tiskille ja sanoi:
– Saisinko yhden oluen.
Baarimikko on aivan äimänä. Hetken perästä saa kangerrettua:
– Mutta…ta…ta…ta… sähän oot ankka!
Ankka vilkaisee nokkavasti ja vastaa:
– Joo, ei sulla oo näössä vikaa mutta saisinko yhden oluen?
– Sä..sä..sä osaat puhuakin!
– Joo, ei sulla oo kuulossakaan mitään vikaa mutta saisinko oluen?
Baarimikko takeltelee aikansa mutta antaa kuitenkin oluen ja katsoo täysin pyörällä päästään kuinka ankka ottaa oluen, menee pöytään istumaan, juo sen rauhassa ja lähtee pois.
Seuraavana päivänä baarimikon huolehtiessa aivan omista asioistaan ankka kävelee taas sisään ja tilaa oluen. Baarimikko selviää tällä kertaa vähemmällä kangertelulla ja antaa oluen ja katsoo kuinka ankka juo taas oluensa rauhassa ja poistuu. Sama toistuu seuraavana päivänä ja sitä seuraavana. Koko viikon ankka käy joka päivä suunnilleen samaan aikaan päivästä juomassa samassa kuppilassa yhden oluen ja lopulta baarimikko ei voi enää hillitä uteliaisuuttaan vaan menee ankan luo ja kysyy:
– Nyt viikon jälkeen on pakko kysyä että minkä ihmeen takia baarissani käy joka päivä suunnilleen samaan aikaan ankka juomassa olutta?
Ankka nokkaisee ulko-ovelle päin ja sanoo:
– Mä oon tossa kadun toisella puolella raksalla duunissa muurarina. Tapana ollu aina ruokatunnilla käydä vetämässä yks bisse jos herra kyypparille sopii…
– Asia harvinaisen selvä, sanoo baarimikko ja poistuu askareidensa parrin.
Sattuupa sitten eräänä päivänä sirkus kaupunkiin ja sattumalta sirkuksen tirehtööri pamahtaa ankan kantakuppilaan. Baarimikolla välähtää tirehtöörin nähdessään ja meneekin heti kauppoja hieromaan:
– Kuuleppa! Mulla ois sulle yks tosi hyvä juttu tiedossa.
Tirehtööri vilkaisee kerran ja ehtii jo manata päässään kaikki idiootit jotka yrittävät spray-maalilla maalattuja lemmikkieläimiään sirkukseen, mutta pyytää kuitenkin baarimikkoa kertomaan asiansa.
– Täällä käy joka päivä puhuva ankka juomassa olutta!
Epäilyksen siemen alkoi itää tirehtöörin päässä, mutta päätti kuitenkin pelata kortit varmasti:
– Jos sinulla tosiaan on puhuva ankka niin lähetä ihmeessä minun puheilleni. Hommia löytyy varmasti.
Seuraavana päivänä baarimikko odottaa hirveissä tätinöissä koska ankka tulee taas päivittäiselle kaljalleen. Kynnet on pureskeltu jo kyynärpäitä myöten kun kellon viisarit suostuvat viimein yhteistyöhön ja asettuvat ruokatunnin kohdalle. Ankka saapuu ajallaan, tilaa oluen ja asettuu pöytään juomaan juomaansa. Baarimikko on tällä kertaa mahdollisimman lipevä ja hyväkäytöksinen. Ankan ehdittyä hetken rauhoittua, baarimikko menee pyyhkimään ankan pöytää naama loistaen kuin Naantalin aurinko. Aivan kuin ohimenne baarimikko sitten kysyy ankalta kiinnostaako sitä ylimääräiset työt. Ankka vilkaisee baarimikkoa epäilevästi mutta vastaa kuitenkin:
– Kyllä mulle aina lisäfyrkka kelpaa. Mikä on homman nimi?
– No kaupunkiin kun on nyt saapunut sirkus niin luulen että niillä olis sulle hommia.
– Ahaa. Pitänee soitell… eiku hetkinen!
– Niin mitä?
– Siis sirkus vai?
– Just niin.
– Semmonen niinku teltta?
– Taitaa nillä semmonen olla, joo-o…
– Niinku sillee pari tukikeppiä ja niiden päällä kangas?
– Niin yleensä…
– Mihin hittoon ne tarttee muuraria?
Taikurit kävelevät vetten päällä,
Chuck Norris ui kuivalla maalla.
Chuck Norris ui kuivalla maalla.
Miksi orvot eivät osaa pelata pesäpalloa?
– Ne ei tiedä missä koti on
Lähde: Aivot
– Ne ei tiedä missä koti on
Lähde: Aivot
Blondi osallistui tietokilpailuun ja häneltä kysyttiin ”Mistä lasisilmä on tehty?”.
Blondi mietti pitkään, muttei onnistunut antamaan oikeaa vastausta, joten
tuomari ilmoitti hänelle oikean vastaksen. Tähän blondi kommentoi:
– Ai, niinpä tietysti. Eihän siitä muuten näkisi läpi.
Blondi mietti pitkään, muttei onnistunut antamaan oikeaa vastausta, joten
tuomari ilmoitti hänelle oikean vastaksen. Tähän blondi kommentoi:
– Ai, niinpä tietysti. Eihän siitä muuten näkisi läpi.
Miksi kutsutaan Jamaikalaista saunojaa?
– Vastafariksi
– Vastafariksi
Aluksen haaksirikossa henkiin jäi 6 naista ja 1 mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle. Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä.
Hädissään mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli. Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti.
Hän huomasi että tulija oli mies. Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä.
Uusi mies sanoi:
– Hej, jag heter Erik Svensson.
– Perskules! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä
Hädissään mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli. Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti.
Hän huomasi että tulija oli mies. Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä.
Uusi mies sanoi:
– Hej, jag heter Erik Svensson.
– Perskules! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä