Hyvin pukeutunut tukholmalaisherra on metsästysretkellä maaseudulla. Hän tähtää ja ampuu ankan. Lintu putoaa talonpojan pellolle, ja talonpoika ilmoittaa, että se on hänen. Koska molemmat haluavat linnun, talonpoika ehdottaa, että he ratkaisevat riidan perinteisellä tavalla: ”Minä potkaisen sinua nivusiin niin kovaa kuin pystyn, ja sitten sinä teet samoin minulle. Se joka huutaa vähemmän, saa pitää linnun.” ”Kaupunkilaismies suostuu ehdotukseen. Talonpoika potkaisee häntä kaikin voimin jalkoväliin, ja hän lyyhistyy maahan. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua hän kykenee vihdoin kompuroimaan ylös ja ähkäisee: ”Minun vuoroni.” ”Äh”, sanoo talonpoika ja kääntyy lähteäkseen. ”Pidä ankka.””
Poliisi pysäytti holtittomasti ajavan blondin, ja pyysi tätä esittämään ajokorttinsa. ”Mikä se semmoinen on?” Blondi hämmästeli. ”Se on pieni, neliskulmainen muoviläpyskä ja siinä on Teidän kuvanne”, poliisi selitti ystävällisesti. Blondin kasvoille nousi hymy ja hän kaivoi laukustaan taskupeilin, ojentaen sen sitten poliisille. Poliisi katsoi peiliin ja nyt oli hänen vuoronsa hämmästyä ja todeta: ”En tiennytkään, että Tekin olette poliisi!”
Ihmisyöjä oli saanut viidakossa kiinni kaksi ulkomaalaista turistia, suomalaisen ja ruotsalaisen. Pata oli kuumana ja keittäminen alkoi. Ensiksi ihmissyöjä aloitti keittämään ruotsalaista. Kolmen päivän keittämisen jälkeen ihmisyöjä maistoi keitostaan. – Hyi h*lvetti, tämä maistuu aivan p*skalta. Hän jätti ruotsalaisen syömättä ja laittoin suomalaisen uuteen pataan kiehumaan kolmeksi päiväksi. Kolme päivää oli kulunut, kun kannen alta kuului koputus: – Hei, onko sulla lainata vihtaa mulle.