Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin suuria, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle. Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilialle: – Voisitteko tuoda minulle rasian, niin voisimme viedä ruuantähteet koirallemme? – Jippii, Kalle hihkaisi. – Mä saan koiran!
Olipa kerran eräässä intiaanikylässä Sonta-niminen päällikkö. Hänen puheilleen tuli eräs mies, joka halusi ostaa päälliköltä hänen heimonsa maat. Sonta kieltäytyi, mutta mies sanoi saapuvansa jonain päivänä tiedustelemaan josko päällikön mieli olisi muuttunut. Koko päivän päällikkö käveli ympäri leiriä ja hoki: ”Sonta ei lähde, Sonta ei lähde”. Heimon parantaja kuuli päällikön sanat ja määräsi päällikölle ulostamislääkekuurin. Sonta oli ihmeissään mutta söi kuitenkin lääkkeet. Kuurin jälkeen sama toistui, Sonta käveli leiriä ympäri ja toisteli: ”Sonta ei lähde”. Parantaja määräsi päällikölle tällä kertaa pidemmän lääkekuurin. Eräänä päivänä päällikkö Sonta sanoi: ”Nyt Sonta lähtee, koska teltta täynnä p*sk**.”