– Luen vitsikirjoja vessassa, paljasti Pirjo Heikkilä. – Miksi juuri siellä? Kiinnostui Ismo Leikola. – Ei tarvitse pelätä, että nauraessa lirahtaa housuun.
Kettu ja jänis kinastelivat metsässä. Paikalle saapui hyvä haltijatar, joka lupasi molemmille 3 toivomusta, jos ne eivät enää riitelisi. Kettu toivoi ensin: Se toivoi naarasketun. Sitten jänis toivoi mopon. Kettu toivoi toisen naarasketun. Jänis toivoi viiden kilon säkin porkkanoita. Sitten kettu toivoi ahneuksissaan kolmannen naarasketun. Jänis hyppäsi mopolleen, heitti porkkanasäkin olalleen ja painoi kaasua. Mennessään jänis huusi olkansa yli kolmannen toivomuksensa: -”Minä toivon, että ketulla ei seiso!”
Kuinka monta vihreiden kansanedustajaa tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu? – Ei yhtään, koska heidän mielestään on löydettävä vaihtoehtoisia tapoja huoneen valaisemiseksi
Opettaja aloitti perjantain viimeisen koulutunnin sanoen luokalle: Se, joka teistä vastaa ensimmäisenä oikein minun esittämääni kysymykseen, pääsee heti viikonlopun viettoon! Eetu viskasi saman tien kumin opettajan pöydälle. opettaja säpsähti hämmästyneenä: – Kukas se tämän heitti? Eetu korotti ääntään: -MINÄ! ja olenkin nyt lähdössä kotiinpäin viikonlopun viettoon.
Paavo ja Juha olivat katselemassa länkkäri-elokuvaa. Lännenmiehet olivat sodassa intiaanien kanssa.
Paavo sanoi tyynesti Juhalle: – Satku vetoa, että intiaanit eivät yllätä noita länkkäreitä! – Tottakai yllättää. Eihän niitä muuten olisi tossa näytetty! – Ei yllätä.
Hetkeä myöhemmin intiaanit saivat hyökkäyksen alkuun ja voitonriemuisena Juha kysyi Paavolta: – Miten olitkin noin tyhmä, että oikein satasesta menit lyömään vetoa noin yksinkertaisesti arvattavasta asiasta? – Mä olen katsos nähnyt ennenkin tämän elokuva, vastasi Paavo. – No sitä suuremmalla syyllä. Mitä sinä oikein ajattelit? kysyi Juha. – Luulin, että ei kai ne länkkärit nyt toista kertaa menisi samaan lankaan, totesi Paavo.