Eräänä kauniina päivänä täydellinen mies ja täydellinen nainen tapasivat. Täydellisen seurusteluajan jälkeen he viettivät täydelliset häät. Luonnollisesti heidän avioliittonsakin sujui täydellisesti. Eräänä lumimyrskyisenä jouluaattona tämä täydellinen aviopari oli ajamassa heidän täydellisellä autollaan pitkin mutkaista mökkitietä. Yhtäkkiä he huomasivat hätääntyneen hahmon tienpenkalla. Ollen niin täydellinen pari, pysähtyivät he auttamaan hädässä olevaa. Tienpientareella seisoi surullinen joulupukki valtavan lahjapinon keskellä ilman poroja. Koska täydellinen pariskunta ei halunnut tuottaa lahjoja odotteleville lapsille pettymystä, lastasivat he pukin kanssa lahjat autoonsa ja lupasivat auttaa niiden jakelussa. Valitettavasti keli muuttui entistä kehnommaksi ja täydellinen pari sekä joulupukki ajoivat pahan kolarin. Vain yksi joukosta selviytyi onnettomuudesta – kuka? Vastaus: Täydellinen nainen. Hän oli ainoa joka on oikeasti olemassa. Kaikkihan tietävät, että joulupukki on taruolento eikä yksikään mies ole täydellinen.
NAISET: LOPETTAKAA TARINAN LUKEMINEN TÄHÄN. Miehet jatkakaa…
Eli, jos autossa ei ollut Joulupukkia eikä sen koommin täydellistä miestäkään, autoa ajoi nainen. Tämä selittää miksi yleensä ajettiin kolari. Lisäksi, jos olet nainen ja luet vielä tätä tekstiä, todistaa se toisenkin seikan: Naiseteivät koskaan kuuntele mitä heille sanotaan!!
Mielisairaalassa oli potilas, joka veti tiiliskiveä narussa perässään. Hän kutsui sitä Mikeksi, silitteli sitä ja antoi sille ruokaa. Yöllä hän peitteli tiiliskiven vuoteeseen ja kohteli sitä kaikin tavoin hyvin. Kerran lääkäri päätti, että kaikki vähänkään selväjärkiset potilaat päästettäisiin kotiin. Lääkäri kysyi:
– Mitenkäs Mike tänään jaksaa. – Kumpi meistä mahtaa tarvita hoitoa, potilas tokaisi. – Kyllä kai hullumpikin näkee, että tämä on pelkkä tiiliskivi.
Häkeltynyt ylilääkäri lähetti potilaan ulos sairaalasta. Sairaalan portin ulkopuolella hän taputti tiiliskiveä ja sanoi:
– Kiitos Mike, kun olit hiljaa. En olisi takuulla päässyt ulos, jos ylilääkäri olisi huomannut, että olin tuonut sairaalaan koiran.
Iso kala näki pienen kalan surullisena itkemässä kaislikossa. Niinpä iso kala meni pikkukalan luo ja kysyi pikkukalalta, ”Mikä hätänä?”. Siihen pikkukala vastasi, ”Että kun olen niin pieni”. Tähän iso kala sanoi, ”Tartupa kalastajan koukkuun, niin kasvat heti puolet suuremmaksi”.