Lauri istui parhaan ystävänsä Toivon kanssa puiston penkillä. Aatteleppa me ihmiset ollaan ehkä niitä entisiä mammutteja, totesi Lauri. Millä perusteella? kysyi Toivo. Sillä, että nykyäänkin ihmiset ovat joko kasvis tai sekasyöjiä. Juostaan ja kävellään pitkin poikin. Naisista puhumattakaan: Ulkonäkö heillä nykyäänkin on 20 vuodessa muuttunut paljon. Talven alla samanlainen turkki päällä. Sekä samanlaisia sileitä karvoja löytyy alapäästä kuin heidän aikaansakin, totesi Lauri.
Kellojen siirtely ärsyttää, valitti Teresa. – Kellojahan siirrettiin jo aikoja sitten, muisteli Eero. – Niin, vielä kun muistaisi minne ne siirrettiin.
Eräänä yönä murtovaras murtautui taloon. Hän katseli taskulampun valossa ympärilleen etsien arvoesineitä. Juuri kun hän oli nostamassa CD-soitinta säkkiinsä, kaikui pimeydestä outo ääni sanoen:
– Jeesus katselee Sinua. Murtovaras sai melkein sydänkohtauksen, sammutti taskulamppunsa ja jähmettyi paikalleen. Kun hetkeen ei kuulunut mitään, jatkoi hän etsimistään. Juuri kun hän oli irrottamassa stereon johtoja, kuului pimeydestä kirkas ääni:
– Jeesus katselee Sinua. Täysin sekopäisenä pelosta, murtovaras alkoi katsella taskulampun valossa ympärilleen etsien äänen alkuperää. Lopulta taskulampun valokeila osui huoneen nurkassa olevaan papukaijanhäkkiin.
– Sinäkö puhuit äsken?, murtovaras kysyi papukaijalta. – Minä se olin, papukaija tunnusti. – Yritän vain varoittaa sinua.
Murtovaras rentoutui: – Varoittaa minua, kuka sinä oikein luulet olevasi. – Mooses, vastasi papukaija. – Mooses, murtovaras nauroi, – Minkälaiset ihmiset antavat papukaijalleen nimeksi Mooses? – Sellaiset, jotka antavat rotweilerilleen nimeksi Jeesus, vastasi papukaija