Kolme suomalaista ja ruotsalaista oli samassa junan hytissä matkalla Rovaniemelle. Kaikilla ruotsalaisilla oli normaalisti omat lippunsa, suomalaisilla oli puolestaan vain yksi yhteinen lippu. Ruotsalaiset sitten kyseli suomalaisilta, että mites te nyt tuolleen voitte matkustaa. Noh suomalaiset pojat sanoivat, että näette kohta, kunhan konnari tulee. Kohtahan konnari sitten tulikin. Hän tarkasti ruotsalaisilta liput normaalisti, sinä aikana suomalaiset ryntäsivät kolmistaan samaan vessaan. Kun konnari tuli vessan kohdalle, huomasi hän, että siellä on joku ja sanoi ”matkaliput olkaa hyvä”. Suomalaiset tunkivat lipun oven raosta konnarille ja homma oli hoidettu.
Parin päivän päästä samaiset suomalaiset ja ruotsalaiset olivat matkalla Rovaniemeltä takaisin Helsinkiin. Tällä kertaa ruotsalaisilla oli yksi yhteinen lippu – suomalaisilla ei ollut lippua ollenkaan. Nyt ruotsalaiset vasta ihmettelikin, että miten suomaiset nyt mahtaa toimia. Noh konnari tuli hytin lähelle. Ruotsalaiset ryntäsivät salamana vessaan lippu kourassaan ja sulkivat oven perässään. Suomalaiset odottivat hetken aikaa, kävelivät ruotsalaisten oven kohdalle ja sanoivat konnaria matkien ”matkaliput olkaa hyvät”, ottivat lipun oven raosta ja menivät kolmistaan viereiseen vessaan.
Olipa kerran mies ja nainen. Heillä oli lapsi. Lapsen nimen päättäminen oli todella hankalaa, joten he päättivät mennä kävelylle. He päättivät, että ensimmäinen sana, minkä lapsi sanoisi kävelyllä, olisi hänen nimensä.
Lapsi hyppeli iloisesti, kunnes meni tutkimaan tiessä olevaa monttua. Tutkimisen jälkeen hän näytti sen vanhemmilleen ja sanoi: ”Reikä!”. Nyt hänellä oli nimi.
Parin vuoden kuluttua perhe lähti lomalle. He yöpyivät hotellissa, minkä nimi oli ”Kamelin pylly” Eräänä päivänä Reikä karkasi. Vanhemmat soittivat hätääntyneinä poliisille: Täällä ollaan Kamelin pyllyssä, eikä Reikää löydy mistään!
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta: ”Mikä on isäsi nimi?” Pikku-Kalle mietti hetken ja sanoi: ”En tiedä.” Opettaja moitti: ”Sinä olet jo 6-vuotias, etkä edes tiedä isäsi nimeä…” Pikku-Kalle vastasi: ”Taitaa olla sukuvika. Kun minun äitini on jo 32 vuotta, eikä sekään tiedä.”