Olin onnekas. Minä ja tyttöystäväni olimme seurustelleet jo yli vuoden joten päätimme mennä naimisiin.
Vanhempani auttoivat kaikilla tavoilla ja ystäväni tukivat minua ja tyttöystävääni, hän oli upea.
Ainoastaan yksi asia haittasi mieltäni, itse asiassa aika paljonkin ja se oli minun tyttöystäni äiti. Hän oli upea ura-nainen, fiksu ja todella seksikäs (MILF). Hän usein jopa flirttaili minulle ja teki oloni usein epämukavaksi.
Yhtenä päivänä hän soitti minulle ja pyysi tulemaan luoksensa keskustelemaan kutsukorteista. Minä lähdin ja kun saavuin hän oli yksin ja kuiskasi minulle, että hänellä on tunteita ja haluja minua kohtaan joita hän ei voi ylittää. Joten ennen kuin menisin naimisiin hänen tyttärensä kanssa, hän haluaisi rakastella kanssani vain kerran. Mitä minä voisin sanoa???
Olin todellisessa shokissa ja en pystynyt vastaamaan saati liikkumaan, kunnes hän sanoi että hän menee makuuhuoneeseen odottamaan ja jos olet sitä mieltä, että rakastellaan, niin tulisin vain ylös.
Minä vain katsoin hänen herkullista perää kun hän käveli rappusia ylös. Minä seisoin siinä hetken, käännyin ja lähdin kävelemään ovea kohti, avasin oven ja astuin ulos ovesta….
Hänen miehensä seisoi ulkopuolella ja kyyneleet silmillään hän halasi minua ja sanoi että olemme iloisia että läpäisit meidän pikku testimme. Me emme voisi pyytää parempaa miestä meidän tyttärellemme.
Hutsu tuli psykiatrin vastaanotolle. Kuinkas sattuikaan, psykiatrin sohvalla vietettiin kohta kiihkeä tuokio.
Kumpikaan ei touhun jälkeen vähään aikaan sanonut mitään.
Lopulta he havahtuivat:
– Se on sitten kaksisataa kumpikin sanoi yhtä aikaa.
Mies käveli polkua pitkin ja näki ojassa vanhan öljylampun. Taikauskoinen kun oli, niin hän hieroi hieman lamppua ja kuinkas ollakkaan, henkihän se sieltä tuli ja antoi miehelle vain yhden toiveen. Mies oli jo kauan harmitellut Karjalan aluetta, jonka Venäjä oli vienyt Suomelta. Hänpä toivoi, että Karjala palautetaan takaisin Suomelle ja näytti karttaa hengelle. Henki sanoi, että vaikka hän hyvä onkin, niin hän ei pysty maantieteellisiin juttuihin vaikuttamaan ollenkaan, koska ne ovat mahdottomia jopa hengille. Niinpä hän pyysi miestä toivomaan jotain muuta. Mies mietti vähän aikaa ja sanoi: ”Perus porilainen kun olen, niin olen aina halunnut Porin Ässien voittavan jääkiekon Suomen mestaruuden!” Henki meni hiljaiseksi ja sanoi: ”Annapas sitä karttaa nyt vielä tänne!”