Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin suuria, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle. Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilialle: – Voisitteko tuoda minulle rasian, niin voisimme viedä ruuantähteet koirallemme? – Jippii, Kalle hihkaisi. – Mä saan koiran!
Aluksen haaksirikossa henkiin jäi 6 naista ja 1 mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle. Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Hädissään mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli. Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi että tulija oli mies. Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä.
Uusi mies sanoi: – Hej, jag heter Erik Svensson. – Perskules! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä
Hyvin pukeutunut tukholmalaisherra on metsästysretkellä maaseudulla. Hän tähtää ja ampuu ankan. Lintu putoaa talonpojan pellolle, ja talonpoika ilmoittaa, että se on hänen. Koska molemmat haluavat linnun, talonpoika ehdottaa, että he ratkaisevat riidan perinteisellä tavalla: ”Minä potkaisen sinua nivusiin niin kovaa kuin pystyn, ja sitten sinä teet samoin minulle. Se joka huutaa vähemmän, saa pitää linnun.” ”Kaupunkilaismies suostuu ehdotukseen. Talonpoika potkaisee häntä kaikin voimin jalkoväliin, ja hän lyyhistyy maahan. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua hän kykenee vihdoin kompuroimaan ylös ja ähkäisee: ”Minun vuoroni.” ”Äh”, sanoo talonpoika ja kääntyy lähteäkseen. ”Pidä ankka.””
Hölmölään oli tullut sirkus. Siellä esiintyi tosi lyhyt kääpiö. Sattui kuitenkin niin, että kääpiöllä oleva viitta tipahti tämän harteilta ja alta paljastuikin toinen kääpiö, joka piti toista kääpiötä harteillaan. Yksi mies eturivissä huusi: Huijausta! Minä arvasin heti, että ei yksi mies voi olla noin lyhyt.