Paras ystäväni raivostui kun hän löysi minut haistelemasta hänen siskonsa pikkuhousuja.
En tiedä raivostuiko hän enemmän siitä että pikkuhousut olivat hänen siskolla vielä jalassaan, vai siitä että hänen koko perheensä oli paikalla katselemassa.
Joka tapauksessa, lopun aikaa hautajaisissa oli hyvin vaivaantunut tunnelma.
Puhelin oli soinut lakkaamatta pataljoonan esikunnassa. Päivystävä varusmies alkoi hermostua ja hänen vastauksensa kävivät yhä äreämmiksi kunnes hänen pinnansa lopulta paloi ja hän vastasi puhelimeen: – ”Saakelin puhelin! ” – ”Mitä?” kuuluu puhelimesta. – ”Että johan nyt on yhtä helvetillistä soittelemista!” sanoi päivystävä varusmies. – ”Tiedättekö te, kenen kanssa te puhutte?” kysyttiin puhelimesta. – ”Mistä pirusta minä sen tietäisin”, päivystäjä sanoi. – ”Täällä puhuu kenraalimajuri Koivisto.” – ”Tietääkö kenraalimajuri, kenen kanssa hän puhuu?” päivystäjä kysyi. – ”En”, vastasi kenraalimajuri. – ”Luojan kiitos”, päivystäjä sanoo ja laittoi puhelimen kiinni