Pikku-Kalle oli saanut joululahjaksi rummut. Hän oli niistä tietysti hyvin ylpeä ja kerskui kavereilleen. – Uskotteko muuten, että nämä ihmerummut pystyvät kertomaan kellonajankin? – No ei varmaan uskota, kaverit totesivat. Kallen ei auttanut muu kuin istahtaa rumpujen taakse, ja pian alkoi jumalaton meteli. Samassa yläkerrasta koputettiin täysillä kattoon, ja römeä miesääni kiljaisi: – Hiljaa! Kello on puoli yksi yöllä!
Pikku-Kallen äidillä oli vieraita. Pikku-Kallelle tuli vessahätä, ja niinpä hän sanoi äidilleen, että häntä p*sk*ttaa. Äiti torui, että vieraiden kuullen ei saa sanoa noin, vaan pitää sanoa hienosti kiertäen. Jonkun ajan päästä Pikku-Kalle tuli sanomaan äidilleen: ”Äiti, äiti! Minulla tuli p*sk*t housuun hienosti kiertäen.”
Pekka raapi päätään koko ajan. Äiti selitti kylässä olevalle vaarille: – Pekan koulussa kaikilla on täitä. – Sehän on mukavaa, että lapset saavat varttua eläinten parissa, vaari sanoi iloisesti.