Pikku-Kalle meni kouluun ja opettaja kysyi: – Mikä sinun nimesi on? – En tiedä, Pikku-Kalle vastasi. – Saat läksyksi opetella oman nimesi, opettaja sanoi.
Pikku-Kalle meni kotiin ja kysyi veljeltään joka pelasi videopelejä: – Mikä minun nimeni on? – Haista home, veli sanoi.
Sitten Pikku-Kalle kysyi siskoltaan joka leikki barbeilla: – Mikä minun nimeni on? – Ahaa okei, Ahaa okei, sisko sanoi.
Seuraavaksi Pikku-Kalle kysyi isältään joka puhui puhelimessa: – Mikä minun nimeni on? – Talon perimmäisessä roskiksessa, isä sanoi.
Sitten Pikku-Kalle kysyi pikkuveljeltään joka leikki pikkuautoilla: – Mikä minun nimeni on? – Pienellä punaisella autolla, pikkuveli sanoi.
Seuraavana päivänä Pikku-Kalle meni kouluun ja opettaja kysyi? – Mikä sinun nimesi on? – Haista home, Pikku-Kalle vastasi. – Noin ei puhuta opettajalle. – Ahaa okei, ahaa okei. – Missä sinä muuten asut? – Talon perimmäisessä roskiksessa. – Millä sinä pääset sinne? – Pienellä punaisella autolla.
Merkonomi Virtanen odotti vuoroaan ravintolan miestenhuoneessa, kun hän hämmästyksekseen kuuli vessasta laskemista: – Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän.
Kun asianomainen mies poistui tehden tilaa tulokkaalle ei Virtanen malttanut olla kysymättä mitä moinen laskeminen oikein tarkoitti. – No, minä olen sellainen järjestyksen mies, alkoi herra selittää. Kun sanon yksi, avaan vetoketjun. Kun sanon kaksi, otan kalun esiin. Kun sanon kolme, vedän esinahkan taakse. Kun sanon neljä, kusen. Kun sanon viisi, vedän esinahkan takaisin eteen. Kun sanon kuusi, laitan kalun housuihin. Ja kun sanon seitsemän, laitan vetoketjun kiinni.
Merkonomi Virtanen kiitti ja astui koppiin, josta alkoi kuulua: – Yksi, kaksi, kolme, viisi, kolme, viisi, kolme, viisi…