Pitkät vitsit

Suomalainen kutsui japanilaisen ja amerikkalaisen liiketuttavansa kaupanteon päätteeksi supisuomalaiseen saunaan. Makkarat oli valmiina odottamassa grillin lämpeämistä, suomalainen suvi oli kauneimmillaan…

Istuivat lauteilla ja yht’ äkkiä japanilaisen suunnalta kuului pirinää. Toiset kaksi tuijottivat äimistyneenä kun japanilainen nosti pelkän kämmenen korvalleen ja alkoi puhua. Sen loputtua japanilainen selitti: ”Tämä on kotimaassani kehitettyä uutta tekniikkaa – sisäinen känny kännyyn, you know!”
Samalla hetkellä kuului amerikkalaisenkin suunnalta pirinää ja hänkin nosti toisen kätensä korvallee ja toisen kasvojensa eteen. Puhuttuaan hetken hän selosti muille: ”Tämä on minun kotimaani uutta tekniikkaa, näköpuhelin: toisessa kädessä kanssakeskustelijan kuva ja toisessa hänen äänensä.”

Saunominen jatkui hiljaisuuden vallitessa ja suomalaista alkoi kismittämään toisten suoranainen leuhkiminen tekniikoilla. Hän poistui hetkeksi pukuhuoneen puolelle miettimään millä voisi toiset päihittää.

Jonkin ajan kuluttua suomalainen tuli takaiin löylyhuoneeseen ja kääntyi selin toisiin päin ottaakseen vihdan lattialla olevasta vesiämpäristä. Toiset katsoivat suomalaisen takalistoa nolostuneina ja amerikkalainen rykäisi kurkkuaan ja sanoi suomalaiselle, että tämän pakaroiden välissä oli jotain paperia.
Suomalainen kääntyi katsomaan muka ällistyneenä ja lausahti: ”Kas vain, minulle on tullut faksi!”

Teräsmies lenteli taivaalla ja näki kerrostalon katolla ihmenaisen ilkialastomana ottamassa aurinkoa. Teräsmies ajatteli: "Mitäs jos kävisisin vetämässä pikaiset, ei ihmenainen huomaisi mitään"

Teräsmies meni ja teki temppunsa.  Ihmenainen hätkähti ja kysyi: "Mikä tuo oli?", johon näkymätön mies vastasi: "En tiedä, mutta takapuoleen sattuu, niin vietävästi!"

Matti ja Teppo olivat sunnuntai-ajelulla hienolla Mersullaan Turussa. Äkkiäkös miehet äkkäsivät yksinäisen lampaan tienposkessa, yhteistuumin he päättivät pistää lampaan takakonttiin ja lähteä myymään se Tampereelle.

Hetken päästä Matti ja Teppo saapuivat Tampereelle ja alkoivat kaupata elikkoa paikallisille. Yksi vastaantulija olikin kiinnostunut lampaasta ja sitten lähdettiin Mersulle. Karu totuus oli se, ettei lammas kestänyt kaahailua motarilla ja se olikin kuollut. Kun mies kysyi Matilta ja Tepolta miten näin oli päässyt käymään, M&T totesivat yhteen ääneen "Kyl määki Turuus!"

Ladakuskin kymmenen käskyä...

1. Älä nouse Ladasta yleisellä paikalla.
2. Minä olen Lada, sinun Samarasi, älä pidä muita autoja.
3. Älä turhaan istu Ladaasi, sillä Lada ei jätä hajoamatta sen alla, joka siihen turhaan istuu.
4. Muista pyhittää Ladasi.
5. Muista työntää Ladaasi aina ylämäessä.
6. Älä houri Ladastasi julkisella paikalla.
7. Älä varasta Ladaa, sillä siitä et pääse eroon, eikä autokauppias jätä rankaisematta sinua.
8. Älä sano väärää todistusta Ladastasi.
9. Älä himoitse lähimmäisesi Ladaa.
10. Älä himoitse lähimmäisesi tii

Ruotsalaisessa tee-se-itse-lehdessä oli kamiinanteko-ohje. Piipun valmistusohje kuului seuraavasti:
"Ota pitkä reikä ja pane sen ympärille peltiä."

Viikon kuluttua saman lehden onjelmapalstalla oli kysymys: "Miten pitkä reikä tehdään?"
Lehti vastasi:
"Ota kamiinanpiippu ja poista pelti sen ympäriltä."

Nimimerkki: Pikku-Kalle
Lähde: Hassun hauskat vitsit 2017

Mitä insinööri sanoi tavatessaan tradenomin?
- Big Mac kokiksella.

Lakimies ja insinööri kilpailivat omaisuusellaan:
Insinööri: "Mulla on niin kova palkka, että voisin ostaa koko maailman!"
Lakimies: "Mutta minäpä en myy!"

Rekkamies sulki silmänsä ajatellen tyttöystäväänsä ja alkoi toimiin. Hetken kuluttua hän tunsi, että joku nyki häntä lahkeesta. Mies piti silmät kiinni, ettei illuusio katoaisi ja kysyi:
"Mitä asiaa?"
"Poliisista päivää", kuului vastaus, "Mitä te oikein puuhaatte?"
"Kardaanista kuului jotain outoa ääntä ja päätin tarkistaa onko kaikki kunnossa", vastasi rekkamies hädissään.

Rekkamies muisti lukeneensa, että ns. kuivaharjoittelu ennen varsinaista aktia auttaa pidentämään suoritusta. Häveliääna miehenä hän ei vain tiennyt sopivaa paikkaa toimitukselle, apumieskin nukkui hytissä, joten sielläkään ei voinut toimenpidettä suorittaa. Sitten hän sai kuningasajatuksen. Hän pysäytti rekan levähdysalueelle ja meni rekan alle makaamaan, näin hän voisi feikata korjaavansa rekkaa.

Pikkukalle meni mummonsa kanssa kauppaan. Matkalla Kalle löysi maasta kolikon. Kalle kysyi mummoltaan, saanko pitää tämän kolikon? Et. Mummo vastasi Miksi en? Kalle kysyi. Mihinkään maassa olevaan ei saa koskea. Mummo sanoi. Hetken käveltyään mummo kompastui puunjuureen. Sitten mummo kysyi: Kalle, voisitko auttaa minut ylös? Sitten kalle vastasi: Mihinkään maassa olevaan ei saanut koskea.

Paavo ja Juha olivat katselemassa länkkäri-elokuvaa. Lännenmiehet olivat sodassa intiaanien kanssa.

Paavo sanoi tyynesti Juhalle:
– Satku vetoa, että intiaanit eivät yllätä noita länkkäreitä!
– Tottakai yllättää. Eihän niitä muuten olisi tossa näytetty!
– Ei yllätä.

Hetkeä myöhemmin intiaanit saivat hyökkäyksen alkuun ja voitonriemuisena Juha kysyi Paavolta:
– Miten olitkin noin tyhmä, että oikein satasesta menit lyömään vetoa noin yksinkertaisesti arvattavasta asiasta?
– Mä olen katsos nähnyt ennenkin tämän elokuva, vastasi Paavo.
– No sitä suuremmalla syyllä. Mitä sinä oikein ajattelit? kysyi Juha.
– Luulin, että ei kai ne länkkärit nyt toista kertaa menisi samaan lankaan, totesi Paavo.

Mielisairaalassa oli potilas, joka veti tiiliskiveä narussa perässään. Hän kutsui sitä Mikeksi, silitteli sitä ja antoi sille ruokaa. Yöllä hän peitteli tiiliskiven vuoteeseen ja kohteli sitä kaikin tavoin hyvin. Kerran lääkäri päätti, että kaikki vähänkään selväjärkiset potilaat päästettäisiin kotiin. Lääkäri kysyi:

– Mitenkäs Mike tänään jaksaa.
– Kumpi meistä mahtaa tarvita hoitoa, potilas tokaisi.
– Kyllä kai hullumpikin näkee, että tämä on pelkkä tiiliskivi.

Häkeltynyt ylilääkäri lähetti potilaan ulos sairaalasta. Sairaalan portin ulkopuolella hän taputti tiiliskiveä ja sanoi:

– Kiitos Mike, kun olit hiljaa. En olisi takuulla päässyt ulos, jos ylilääkäri olisi huomannut, että olin tuonut sairaalaan koiran.

Metsästäjä lähti Safarille vaimonsa ja anoppinsa kanssa. Eräänä iltana syvällä viidakossa rouva heräsi huomaten anopin kadonneen. Rynnäten miehensä luo hän vaati, että he molemmat yrittävät löytää hänen äitinsä. Metsästäjä otti kiväärinsä, otti siivun konjakista ja lähti etsimään häntä. Lähellä leiriä olevalla metsänaukealla, he havaitsivat karmean näyn: anoppi nojasi taaksepäin tiheään läpitunkemattomaan pensaikkoon ja suuri urosleijona seisoi häntä kasvotusten. Vaimo itki:
- Mitä me nyt teemme?
- Emme mitään, sanoi metsästäjä.
- Leijona on aiheuttanut itse sotkunsa, niin hoitakoon itsensä pois siitä.

Isä opetti Pikku-Kallelle, ettei ollut sopivaa sanoa "Minua pissattaa". "Kun sinua pissattaa, sano vaikka, että sinua laulattaa." Seuraavana päivänä Pikku-Kalle meni yökylään mumminsa luokse. Hän heräsi yöllä ja sanoi: "Mummi, minua laulattaa". "Nyt on jo liian myöhä lauluun", Mummi vastasi. "Mutta kun mua laulattaa ihan hirveästi." "No laula sitten, mutta ihan hiljaa mummin korvaan."

Presidentti Urho Kekkonen teki usein maakuntamatkoja. Erään kerran erääseen maalaistaloon oli saatu presidentti vieraaksi. Emäntä oli kattanut kauniisti, pannut parasta mahdollista pöytään. Kekkosen kaataessa maitoa kahviinsa läikähti kannusta pisara maitoa pöytäliinalle. Presidentti ryhtyi kömpelyyttään pahoittelemaan ja emäntä vakuutteli asian mitättömyyttä pöytäliinaa pyyhkiessään. Isännän vuorostaan kaataessa maitokannu lipesi kädestä ja putosi sisältöineen lattialle haljeten moneksi kappaleeksi. "Toinen tohelo!", tiuskaisi emäntä selvästi tuskastuneena.

Parin viikon kuluttua presidentin vierailusta saapui taloon paketti. Runsaiden pakkauspapereiden keskeltä löytyi uusi maitokannu sekä kortti tekstillä: "Siltä ensimmäiseltä tohelolta. Terveisin UKK."